Loistava

Päätin pitää omista stand up -vedoistani kovempaa mölyä nyt syksyllä. Tällä hetkellä olen sellaisessa tilanteessa, että jos vedän liudan huonoja keikkoja, tai en kirjoita uutta materiaalia, olen aika lailla jumissa. Jos taasen täräytän sarjan ässävetoja ja kirjoitan muutamankymmentä minuuttia lisää timanttista kamaa, aukeaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Kasasin komiikalleni Facebook-sivun ja tuuppasin ensimmäistä kertaa verkkoon vähän pitempää videonpätkää, jossa on otteita tähänastisesta materiaalista.

Kaikki itsepromoaminen tällaisessa harrastelijakomiikassa tekee minulle jotenkin vaivautuneen olon. Ehkä tällainen horostelu on kuitenkin hyväksi.

Morjens. Olen avioliitossa.

Minun avioliittoani ei mitenkään millään tavalla haittaa muiden ihmisten lupa mennä naimisiin. Voisiko joku selittää minulle, miksi jotkut ovat valmiita käyttämään aikaansa ja vaikutusvaltaansa siihen, että varmistavat, että kaikki aikuiset eivät saisi mennä naimisiin? Miten se haittaa heidän elämäänsä? Miksi heistä poikkeavien ihmisten käyttämä termi avioliitostaan on koko tämän keskustelun keskipisteessä?

Millä tavalla mikään minkään parin sisäisiin juridisiin järjestelyihin liittyvä laki vaikuttaa muuhun kuin siihen pariin?

Loistava koomikko Aziz Ansari kiteytti hyvin:

“Now, my whole take on, you know, the gay rights issues, particularly gay marriage, is, let’s be honest, if you’re against gay marriage, you just don’t like gay people, and you want to stick it to ‘em, and I’m not saying I wouldn’t do the same thing if I was presented with similar opportunities.

Like, if there was a law up for debate where it was like, “Hey, man, you think guys that wear tight t-shirts and get bottle service at nightclubs should be allowed to own property?” “I’d be like HELL NO, I hate those guys.” Yeah, um, it violates the sanctity of owning property, and it says in the bible they’re douche bags. Whatever I need to say so you don’t think this is coming from purely a place of hate.”

Joskus hecklereilläkin on loistava ajoitus.

Hiljattain tuli vuosi ja muutamankymmentä keikkaa täyteen stand upin esittämistä julkisesti.

Kevätkausi alkaa päättyä ja aloin taas miettiä, miksi tämä on oikein niin mielekästä puuhaa. Kun olisi kaikenlaista muutakin tekemistä, niin mikä saa meikäläisen käyttämään iltoja siihen, että treenaa settiä kerta kerran jälkeen läpi ja juoksee kaiken maailman klubeilla puhumassa outoja ihmisille? Vastaus on se fiilis, joka tulee siitä, kun homma toimii.

Silloin, kun homma toimii, jokainen sana on hulvaton ja jokainen ele saa porukan nauramaan, kaikki setupit ovat timmejä ja punchit menevät perille. Silloin on fiilis, että voisi tehdä mitä vaan. Sitten on niitä iltoja, jolloin mikään homma ei toimi, samat jutut kuin edellisellä timanttisella keikalla eivät naurata ketään ja sössii kaikki setuppinsa. Tuollaisen keikan jälkeen on melko varma siitä, että on maailman paskin jätkä. Panee miettimään, minkälainen fiilis hiljaisemman illan jälkeen olisi, jos olisin aloittanut nämä jutut kymmenen vuotta nuorempana ja epävarmempana.

Juuri tuo kaksijakoisuus tekee hommasta mielekästä ja jännittävää. Jos ei ole riskiä epäonnistua, ei onnistuminenkaan olisi niin mahtavaa. Tämä on niin mahtavaa myös siksi, koska tämä on häkellyttävän vaikeaa. Kun näkee fiksuja ihmisiä yrittämässä vääntää huumoria pitkän valmistautumisen jälkeen ja silti epäonnistuvan, tajuaa miten kummallisen hankala laji tämä on.

On jo valmiiksi vähän harmitus päällä, että kesällä ei ole oikein keikkoja missään tarjolla (kenellekään). Kesät ovat perinteisesti hiljaista aikaa tässä taiteenlajissa – koomikot.cominkin keikkakalenteri kumisee kesä- ja heinäkuulle tyhjyyttään.

Viimeinen ennen kesää sovittu veto on tiedossa keskiviikkona 9.6. On The Rocksissa kahdeksalta. Ajattelin ladata maksimimäärän uusia juttuja kevätkauden päätteeksi koeajoon. Nähdään siellä.

Törmäsin aiemmin poikkeuksellisen mainioon pieneen Angelika Oinaanvaaran dokkariin suomalaisesta stand upista. En ikinä tullut painaneeksi aiemmin playta, mutta panin sen muistiin. Katsoin sen nyt lopulta läpi ja yllätyin positiivisesti.

Katso alta, mitä suomalaisilla koomikoilla on sanottavanaan tästä rujosta, mutta loistavasta taiteenlajista:

Päätän kirjoittaa ylihuomista keikkaa varten taas uutta komiikkaa. Päätökseni jälkeen käyn ensin rankaisemassa internetin pokeripöydissä ulkomaaneläviä. Katson neljä vanhaa toiminutta keikkaa videolta ja mietin, mitä tein paremmin kuin viime keikalla. Sitten katson kaksi Sarah Silverman Programin jaksoa inspiraatioksi.

Sitten kaadan itselleni pienen viskin, menen sänkyyn peiton alle, otan läppärin syliin, panen Beckin soimaan ja alan tuijottaa muistiinpanojani. Tuijotus kestää tovin. Kaikki keskeneräiset jutut vaikuttavat siltä, että ne ovat umpikujassa. Kaikki valmiit jutut vaikuttavat siltä, että kaikki muutokset vievät huonompaan suuntaan. Itsetunto laskee ja kynnys kirjoittaa uutta materiaalia nousee entisestään.

Koetan paeta paniikkia kirjoittamalla postauksen blogiin ja toivon, että siitä tulisi jonkinlainen woodyallenmainen neuroottisen koomikon inspiraatio.

Ei tullut. Tämä on vehkeestä.

Standupin joulutauko on ohi ja kevään keikkakalenteri alkaa hitaasti, mutta varmasti täyttyä. Ensimmäinen veto on ensi keskiviikkona 20.1. On The Rocksissa. Siihen heti perään seuraavana maanantaina käyn korkkaamassa uusiutuneen Black Doorin klubin.

Käyn lyhyesti vilkaisemassa myös Helsingin ulkopuolista maailmaa Tampereella Kahvila Valossa 2.2. Muuallakin Etelä-Suomessa olisi kiva käydä, mutta järkevän ajomatkan päässä ei tunnu oikein olevan sopivia klubeja tarjolla.

Uuden materiaalin kirjoittaminen on ollut viime aikoina omituista. Aihioita syntyy vaikka kuinka paljon, mutta kummallinen itsekriittisyyden aalto iskee päälle heti, kun pitäisi kirjoittaa juttu valmiiksi. Eiköhän siitä huolimatta tässä loppukuun aikana setti mene ihan tehokkaasti uusiksi.

Sarah Silverman on mahtava useilla eri tavoilla, mutta tämä on jälleen yksi sellainen:

Työkaverini esitti taannoin erittäin hyvän kysymyksen. Hän kysyi (poikkeuksellisen miellyttävällä brittiaksentilla), onko lopullinen maalini standuppia tehdessä jossain pidemmällä kuin standupissa, esimerkiksi näyttelijänä tai televisiossa.

Ei ole, enkä ollut tajunnut edes ajatella asiaa noin. Nyt tajusin.

Maalini on siinä, että haluan tehdä standuppia mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman isosti, eikä siinä, että se olisi astinlauta johonkin muuhun. En ole järin kaksinen näyttelijä, enkä halua jättää päivätöitäni. Tosin ajatus omasta talkshow’sta olisi hauska, mutta lähinnä vain ajatuksen tasolla. Vaikka se on toki houkuttelevaa, ajatuksen konkreettiseksi tekeminen olisi vähän liian hankala ja luultavasti aivan liian haastava, ellei mahdoton temppu. Vähän samalla tavalla kuin vuoden 1990 Madonnan pokaaminen. (Outoa, että kaikista maailman ihmisistä juuri Vanilla Ice onnistui tuossa, ja on omia irtonaisia ohjelmiakin tehnyt.)

Tuo kysymys konkretisoitui, kun törmäsin viikko sitten koomikoille suunnattuun YLEn koekuvauskutsuun, jossa oli lueteltu liuta standup-koomikoita, joista oli tullut TV-juontajia (Tracey Ullman, Ellen DeGeneres, Jon Stewart). Jätin väliin, koska aika tai minä emme ole kumpikaan vielä kypsiä. Standupin teko nuhjuisissa klubeissa ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi on aivan loistavaa, enkä tahdo vielä muuta kuin lisää ja paremmin sitä samaa.

Standup on luonteva osa sitä samaa, joka alkoi 90-luvun loppupuolella, kun jostain kumpusi tarve muotoilla kirjaimia lauseiksi ja lauseita pikkuisen vinksahtaneiksi kolumneiksi. En niillä maksanut kuin ehkä kuukauden ruuat opiskelijabudjetilla, eikä niistä (edes opiskelijan) tuntipalkoille päässyt, mutta perkeles, se oli vain pakko kirjoittaa.

Eipä ilman sanomisen pakkoa muuten tulisi tätä blogiakaan tehtyä tai noustua kerta kerran jälkeen lavalle kokeilemaan, josko se uusi juttu toimisi, vai seuraako vain jäätävä hiljaisuus.

Olen sanonut Hyssestä ja Flipistä jotain jokaisella keikalla. Viime keskiviikkona sanoin näin.

Standup: On The Rocks 30.9.2009 – kissat

Törmäsin tänään Marc Maronin 70 minuutin standup-settiin sen jälkeen, kun olin kääntynyt loppuunmyydyn Korjaamon ovelta, johon yritin mennä katsomaan Helsinki Comedy Festivalin antia. (Näemmä André Wickström vetää hyvin väkeä.)

Marc Maronin setti yllätti täysin takavasemmalta. En ole toviin nähnyt yhtä hyvää synkkää komediaa.

Tässä, olkaa hyvä:

Standup – Marc Maron from Troy Conrad on Vimeo.

Lisäsin kivan perusliudan On The Rocksin keikkoja kalenteriin. Nähdään mestoilla.

Kevään standupit jättivät nälän tehdä lisää. Olen kesän ajan hakannut uusia juttuja ja nyt on taas kova palo takaisin lavalle.

Panin setin vielä kerran uusiksi nyt unettomana hetkenä maanantain ja keskiviikon välisenä yönä. Tällä hetkellä se tuntui hyvältä idealta. Katsotaan, tuntuuko se vielä ylihuomenna Manalassa lavalla mikki kädessä seistessä hyvältä idealta.

Uutta on mm. natsikissa, Freud, Agassi, helvetin sisunautti ja Flipin ja Hyssen herkät suhteet. Muutamia vanhoja tuttuja juttujakin käsitellään, kuten Egypti ja tietenkin Hysse.

Tähän mennessä vahvistettuja keikkoja syksylle ovat nämä:

19.8.2009 Manala (in English)
22.8.2009 Manala, Art Goes Kapakka
26.8.2009 On The Rocks
19.9.2009 Ylioppilasteatteri, Tampere
3.10.2009 Comedy Club Rööperi, Old Anchor

Lisää on vielä tulossa mm. Rocksiin. Keikkakalenterina palvelee loistava.info/standup.

Koska itsekritiikki ei ole liian korkealla, käväisen vetämässä uudestaan Manalan English Clubilla keikan 19.8. klo 20.

Tältä se näytti viimeksi:

Niin kauan, kun kaikki menee putkeen, englanniksi vetäminen on helpompaa kuin luulisi. Jos taas suunnitelmasta joutuu poikkeamaan, ei ole oikein mitään, mihin fallbackata ja lirissä ollaan.

Isoin haaste siinä on se, että kun kielen nyanssit eivät ole yhtä hyvin hallussa kuin äidinkielessä, tulee käytettyä liian paljon sanoja ja paras ytimekkyys katoaa.

Suomenkielisiä keikkoja mitä todennäköisimmin alkaa tipahdella elokuulle.

Vanha juttuni Forex-kirjekuoresta ei ollutkaan standupissa niin omaperäinen kuin luulin. Tänään Black Doorin setin yhteydessä kuulin, että huomattavasti meikäläistä tunnetumpi ja kehutumpi Zaani vetää samasta kirjekuoresta samanlaista juttua.

Koska porukka saattaisi luulla, että olen ripannut tuon jutun, panen sen hyllylle puolentoista viikon päästä keskiviikon Manalan englanninkielisen setin jälkeen. (En ole vielä nähnyt yhtään Zaanin settiä, mutta sitäpä ei yleisö tiedä.)

Alla ote Teerenpelin setistä, jossa Forex-veto.