Loistava

Päätän kirjoittaa ylihuomista keikkaa varten taas uutta komiikkaa. Päätökseni jälkeen käyn ensin rankaisemassa internetin pokeripöydissä ulkomaaneläviä. Katson neljä vanhaa toiminutta keikkaa videolta ja mietin, mitä tein paremmin kuin viime keikalla. Sitten katson kaksi Sarah Silverman Programin jaksoa inspiraatioksi.

Sitten kaadan itselleni pienen viskin, menen sänkyyn peiton alle, otan läppärin syliin, panen Beckin soimaan ja alan tuijottaa muistiinpanojani. Tuijotus kestää tovin. Kaikki keskeneräiset jutut vaikuttavat siltä, että ne ovat umpikujassa. Kaikki valmiit jutut vaikuttavat siltä, että kaikki muutokset vievät huonompaan suuntaan. Itsetunto laskee ja kynnys kirjoittaa uutta materiaalia nousee entisestään.

Koetan paeta paniikkia kirjoittamalla postauksen blogiin ja toivon, että siitä tulisi jonkinlainen woodyallenmainen neuroottisen koomikon inspiraatio.

Ei tullut. Tämä on vehkeestä.

Standupin joulutauko on ohi ja kevään keikkakalenteri alkaa hitaasti, mutta varmasti täyttyä. Ensimmäinen veto on ensi keskiviikkona 20.1. On The Rocksissa. Siihen heti perään seuraavana maanantaina käyn korkkaamassa uusiutuneen Black Doorin klubin.

Käyn lyhyesti vilkaisemassa myös Helsingin ulkopuolista maailmaa Tampereella Kahvila Valossa 2.2. Muuallakin Etelä-Suomessa olisi kiva käydä, mutta järkevän ajomatkan päässä ei tunnu oikein olevan sopivia klubeja tarjolla.

Uuden materiaalin kirjoittaminen on ollut viime aikoina omituista. Aihioita syntyy vaikka kuinka paljon, mutta kummallinen itsekriittisyyden aalto iskee päälle heti, kun pitäisi kirjoittaa juttu valmiiksi. Eiköhän siitä huolimatta tässä loppukuun aikana setti mene ihan tehokkaasti uusiksi.

Sarah Silverman on mahtava useilla eri tavoilla, mutta tämä on jälleen yksi sellainen:

Työkaverini esitti taannoin erittäin hyvän kysymyksen. Hän kysyi (poikkeuksellisen miellyttävällä brittiaksentilla), onko lopullinen maalini standuppia tehdessä jossain pidemmällä kuin standupissa, esimerkiksi näyttelijänä tai televisiossa.

Ei ole, enkä ollut tajunnut edes ajatella asiaa noin. Nyt tajusin.

Maalini on siinä, että haluan tehdä standuppia mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman isosti, eikä siinä, että se olisi astinlauta johonkin muuhun. En ole järin kaksinen näyttelijä, enkä halua jättää päivätöitäni. Tosin ajatus omasta talkshow’sta olisi hauska, mutta lähinnä vain ajatuksen tasolla. Vaikka se on toki houkuttelevaa, ajatuksen konkreettiseksi tekeminen olisi vähän liian hankala ja luultavasti aivan liian haastava, ellei mahdoton temppu. Vähän samalla tavalla kuin vuoden 1990 Madonnan pokaaminen. (Outoa, että kaikista maailman ihmisistä juuri Vanilla Ice onnistui tuossa, ja on omia irtonaisia ohjelmiakin tehnyt.)

Tuo kysymys konkretisoitui, kun törmäsin viikko sitten koomikoille suunnattuun YLEn koekuvauskutsuun, jossa oli lueteltu liuta standup-koomikoita, joista oli tullut TV-juontajia (Tracey Ullman, Ellen DeGeneres, Jon Stewart). Jätin väliin, koska aika tai minä emme ole kumpikaan vielä kypsiä. Standupin teko nuhjuisissa klubeissa ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi on aivan loistavaa, enkä tahdo vielä muuta kuin lisää ja paremmin sitä samaa.

Standup on luonteva osa sitä samaa, joka alkoi 90-luvun loppupuolella, kun jostain kumpusi tarve muotoilla kirjaimia lauseiksi ja lauseita pikkuisen vinksahtaneiksi kolumneiksi. En niillä maksanut kuin ehkä kuukauden ruuat opiskelijabudjetilla, eikä niistä (edes opiskelijan) tuntipalkoille päässyt, mutta perkeles, se oli vain pakko kirjoittaa.

Eipä ilman sanomisen pakkoa muuten tulisi tätä blogiakaan tehtyä tai noustua kerta kerran jälkeen lavalle kokeilemaan, josko se uusi juttu toimisi, vai seuraako vain jäätävä hiljaisuus.

Olen sanonut Hyssestä ja Flipistä jotain jokaisella keikalla. Viime keskiviikkona sanoin näin.

Standup: On The Rocks 30.9.2009 – kissat

Törmäsin tänään Marc Maronin 70 minuutin standup-settiin sen jälkeen, kun olin kääntynyt loppuunmyydyn Korjaamon ovelta, johon yritin mennä katsomaan Helsinki Comedy Festivalin antia. (Näemmä André Wickström vetää hyvin väkeä.)

Marc Maronin setti yllätti täysin takavasemmalta. En ole toviin nähnyt yhtä hyvää synkkää komediaa.

Tässä, olkaa hyvä:

Standup – Marc Maron from Troy Conrad on Vimeo.

Lisäsin kivan perusliudan On The Rocksin keikkoja kalenteriin. Nähdään mestoilla.

Kevään standupit jättivät nälän tehdä lisää. Olen kesän ajan hakannut uusia juttuja ja nyt on taas kova palo takaisin lavalle.

Panin setin vielä kerran uusiksi nyt unettomana hetkenä maanantain ja keskiviikon välisenä yönä. Tällä hetkellä se tuntui hyvältä idealta. Katsotaan, tuntuuko se vielä ylihuomenna Manalassa lavalla mikki kädessä seistessä hyvältä idealta.

Uutta on mm. natsikissa, Freud, Agassi, helvetin sisunautti ja Flipin ja Hyssen herkät suhteet. Muutamia vanhoja tuttuja juttujakin käsitellään, kuten Egypti ja tietenkin Hysse.

Tähän mennessä vahvistettuja keikkoja syksylle ovat nämä:

19.8.2009 Manala (in English)
22.8.2009 Manala, Art Goes Kapakka
26.8.2009 On The Rocks
19.9.2009 Ylioppilasteatteri, Tampere
3.10.2009 Comedy Club Rööperi, Old Anchor

Lisää on vielä tulossa mm. Rocksiin. Keikkakalenterina palvelee loistava.info/standup.

Koska itsekritiikki ei ole liian korkealla, käväisen vetämässä uudestaan Manalan English Clubilla keikan 19.8. klo 20.

Tältä se näytti viimeksi:

Niin kauan, kun kaikki menee putkeen, englanniksi vetäminen on helpompaa kuin luulisi. Jos taas suunnitelmasta joutuu poikkeamaan, ei ole oikein mitään, mihin fallbackata ja lirissä ollaan.

Isoin haaste siinä on se, että kun kielen nyanssit eivät ole yhtä hyvin hallussa kuin äidinkielessä, tulee käytettyä liian paljon sanoja ja paras ytimekkyys katoaa.

Suomenkielisiä keikkoja mitä todennäköisimmin alkaa tipahdella elokuulle.

Vanha juttuni Forex-kirjekuoresta ei ollutkaan standupissa niin omaperäinen kuin luulin. Tänään Black Doorin setin yhteydessä kuulin, että huomattavasti meikäläistä tunnetumpi ja kehutumpi Zaani vetää samasta kirjekuoresta samanlaista juttua.

Koska porukka saattaisi luulla, että olen ripannut tuon jutun, panen sen hyllylle puolentoista viikon päästä keskiviikon Manalan englanninkielisen setin jälkeen. (En ole vielä nähnyt yhtään Zaanin settiä, mutta sitäpä ei yleisö tiedä.)

Alla ote Teerenpelin setistä, jossa Forex-veto.

Itsesuojeluvaistossani on jotain vikaa, joten vedän Manalan English Clubilla stand up -setin englanniksi 10.6.2009 klo 20.

Ks. myös lista keikoista.

Ensimmäinen varsinaisten stand up -klubien ulkopuolella oleva keikkani on lauantaina 30.5. Black Doorissa.

Tervetuloa.

Kevään standup-vedot jatkuvat. Meikäläisen neljäs keikka on On The Rocksissa keskiviikkona 20.5. klo 21. Liput 6 EUR.

Paikalla ovat myös MC Aretta Vähälä, Robert Pettersson, Juha Wiskari, Raila Hänninen, Piia Rekola, Jyrki Valto, Rebekka Valasti ja Wille Dahl.

Tällä kertaa ei ole Suomen lätkämatsia samaan aikaan, niin paikalle on odotettavissa viime kertaa huomattavasti reippaammin yleisöä.

Tapahtuman Facebook-sivu

Tältä se näytti viime viikolla Tampereen Teerenpelissä:

Ensimmäisestä On The Rocksin vedosta jäi niin hyvä maku suuhun, että ajattelin panna jonkin verran materiaalia uusiksi ja vetäistä uuden setin.

Seuraava keikka on siis keskiviikkona 29.4.2009 On The Rocksissa kello 21. Liput ovat perinteiset 6 EUR.

Mitä luultavimmin vedän noin viitisen minuuttia ja lavalla on illan myötä 8-9 muutakin tyyppiä.

Eli tähän mennessä keikkoja on vahvistettu nämä:

Helsinki, On The Rocks, ke 29.4.
Tampere, Teerenpeli, to 7.5.

Seuraava standup-keikkani on Tampereen Teerenpelissä 7.5. klo 20. Setti tulee olemaan jokseenkin saman mittainen kuin On The Rocksissa, eli pituudeltaan ne samat köyhät viisi minuuttia. Ainakin vähän uutta materiaalia menee kokeiluun.

Odotettavissa lähitulevaisuudessa on myös toinen viisiminuuttinen Helsingissä ja Gong Show Turussa. Päivät eivät ole vielä päätetty. (edit: Nyt on, keskiviikkona 29.4. On The Rocks)

Yllättävän moni on vannottanut minua kertomaan henkilökohtaisesti, milloin seuraava keikka Helsingissä on.

Smalltalkatessa porukan kanssa olen huomannut, että standupin tekeminen aiheena on mielenkiintoinen monen mielestä, vaikkei itse olisi koskaan käynyt keikalla. Ehkä se on jotain riittävän erilaista kuin muut harrastukset. Monet sanovat rohkeaksi, vaikka oikeasti kyse on siitä, että olen kouluttaja-aikoinani päässyt harjoittelemaan yleisön edessä puhumista paljon, eikä minulla ole enää kovin kovaa itsekritiikkiä yleisön edessä ollessa. (…mutta on luovuuden kannalta liian kova itsekritiikki silloin, kun kirjoittaa juttuja.)