Hiiret ovat vehkeestä

No johan on vapaat markkinat, kun ei meikäläiselle tunnu löytyvän niin yksinkertaista asiaa kuin hiirtä.

Käytin pitkään Logitech MX1000:a, mutta yhden sellaisen takuuvaihdettuani ja toisen alettua takuun umpeudutttua pikkuisen reistaamaan keskinapistaan, totesin, etten jaksa moisen temppuiluja. Lisäksi pitempään käyttäessä siinä ilmeisesti oli jotenkin väärä asento kädelle, kun tuntui väsyvän vähän tavallista enemmän.

Shoppasin tilalle edullisesti MX Revolutionin, joka on parannettu versio MX1000:sta, joten se on parempi, eikö vain? No, luultavasti joillekin, mutta ei se minun käteeni sopinut. Tuli käsi aika nopeasti kipeäksi moisesta ja en saanut mitenkään herkkyyssäätöjä sopivaksi.

Koeajoin Logitech G5:ttä. Se vakuutti, oli enemmän näppiin sopiva kuin MX Revolution. Olin jo Verkkokaupassa ostamassa sitä, mutta viime hetken tutkimuksissa kävi ilmi, ettei siihen ole OS X -ajureita, joten en saisi ilman kikkailua ja (maksullisia) lisäsoftia sen back- ja forward-nappeja toimimaan. Noin kallista hiirtä en lähde ostamaan, jos siihen vielä tarvitsee spessusoftaa ja kikkailua, joten kauppaan jäi.

Kävin Verkkokaupassa kokeilemassa kaikennäköisiä hiiriä, mutta kokeiltavana olevat hiiret eivät oikein vakuuttaneet tai sitten niistä puuttui jotain, mitä halusin.

Töissä käytän MX400-hiirulaista, joka sekin kärsii vähän siitä, että siinä on jonkin verran väärä asento meikäläisen kädelle, joten ei sekään tunnu olevan ratkaisu tähän ongelmaan.

Auttakaa miestä mäessä, pitäisi saada hiiri, joka sopii käteen. Vaatimukset ovat inhimilliset. Pitäisi olla:

  • käteen sopiva
  • back- ja forward-napit (mielellään myös yksi lisänappi, jonka voi konffata exposelle) – tässä moni hiiri karsiutuu
  • nuo em. napit toiminnassa myös OS X:ssä
  • sellainen, jonka napit eivät tunnu hajoavan käsiin (muutoin OK MX1000 reputti tämän testin)
  • sellainen, jossa ei tarvitse nostaa kättä pois vasemmalta napilta, kun klikkaa oikeaa (tässä kohtaa Applen Mighty Mouse karsiutuu!)
  • patteriton (akku on ok)

Onko tuollaisia? Kertokaa kommenteissa.

Saa olla langallinen tai langaton, minkä tahansa merkkinen, kunhan on vain hyvä ja sitä pääsee jossain kokeilemaan.

Edit 2009: Ostin lopulta Logitech G5:n, mutta jouduin siihen ostamaan Steermouse-softan, jotta saisin nuo ylimääräiset napit toimimaan myös OS X:ssä. Minulle on mysteeri, miksi Logitechin OS X -ajurit eivät tue tuota.

Tekniikan ääripäitä

CNetissä oli loistava artikkeli ei-loistavista tekniikkatuotteista. Siellä on esitelty mm. pitkään kehitetty käyttöjärjestelmä, josta porukka haluaa vaihtaa takaisin vanhempaan versioon, MP3-soitin, joka ei toimi MP3-soittimena kuin auttavasti, Tamagotchi, Applen vanhojen iMacien jääkiekkohiiri, joka on aidosti karmea jo 5 minuutin kokemuksella, ja monta muuta, josta voi vain ihmetellä, että miten ihmeessä ne ikinä ovat päässeet prototyyppiä pidemmälle.

Teknohärpäkkeitä kehittäville tuo on opettavaista luettavaa.

Amazon Kindle

Kirja- ja krääsäkauppa Amazonin tyypit julkaisivat Kindle-nimisen E-kirjojen lukulaitteen.

Amazonilla on ollut tapana tehdä hommansa hyvin, mutta taitavat tällä kertaa mennä metsään.

Ainakin neljä isoa hasardia on saatu mahdutettua laitteeseen:

Laite maksaa $400, joka alvillisena suomalaisena hintana tarkoittaa luultavasti n. 350-400 euron hintaa.

Laite ei tue PDF:iä. Kyllä, luit oikein. Kirjojen lukemiseen tarkoitettu laite ei tue tasan kaikkein yleisintä kirjaformaattia. Tämä on lähes yhtä paha kuin tuupata markkinoille MP3-soitin, joka ei tue MP3-formaattia. (Sony kokeili, ei ollut kovin iso menestys.)

Ilmaisten blogien lukeminen laitteella maksaa $0.99 per kuukausi. Blogivalikoima on rajattu ja laite ei tue RSS:ää.

Laitteeseen myytävät kirjat ovat vain Amazonin omassa formaatissa, ja DRM-rajoitettuja – joten jos vaihdat johonkin muuhun laitteeseen, kaikki kympin kappale ostamasi kirjat menevät sen siliän tien.

Vaikka aluksi mennään metsään, tuossa voi olla silti ainesta. Vaikka tuo 2010-luvun laite tuntuu toimivan 1990-luvun bisneslogiikalla, Amazon voi vielä tehdä täyskäännöksen ja tehdä tuosta kunnollisen laitteen. Jäämme odottamaan seuraavaa versiota.

Edit 13.10.2010:

Nykyinen Kindle maksaa 139 USD. Tukee PDF:iä ja .epubia. Blogit ovat edelleen nihkeitä. Kindle-kirjoja voi lukea muillakin laitteilla (joskaan ei kaikilla). Nyt on homma riittävän hyvin lapasessa, joten Kindle on loistava.

McGyver ratkaisee: Kännykkälaturi + langaton hiiri

Tilanne on tämä: On sunnuntai. Logitechin langaton MX1000-hiiri ei lataa. Mitä tehdä? Kutsutaan McGyver apuun!

McGyver paikallistaa vian lainaamalla toisen samanlaisen hiiren, tukiaseman ja muuntajan. Muuntaja osoittautuu syylliseksi. Erehdyttävästi Richard Dean Andersonia muistuttava päähenkilömme purkaa muuntajan osiin. Muuntajan sisällä ei näy mitään rikkinäistä ja päähenkilö ymmärtää, että sveitsiläisellä linkkarilla ja roudariteipillä tämä muuntaja ei muutu toimivaksi.

McGyver alkaa selata Clas Ohlssonin katalogia ja löytää korvaavan muuntajan 12 eurolla.

Clas Ohlssoniin juokseminen ei lämmitä, joten Agnus McGyver miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Teippi-kolvi-tina-viritys jostain muusta sopivasti sähköä pihalle puskevasta muuntajasta alkaa houkuttaa. 80-luvun takatukalla aseistautunut sankarimme huhuilee kavereiltaan, ettei sattuisi nurkissa pyörimään ylimääräisiä muuntajia, jotka antavat 500 mA 5-13 voltin välimaastossa.

Yksi ylimääräinen Nokian kännykkälaturi löytyy toiselta puolelta maata. Tässä vaiheessa 80-luvun sankarimme muistaa, että pari nokialaista laturia edellisistä puhelimista pyörii puolen metrin päässä laatikossa.

McGyver ratkaisee, ottaa kännykkälaturin … ja huomaa, että liitin sopii ilman leikkaa-liimaa-leikkejä Logitechin laturiin ja napaisuuskin on oikein päin.

McGyver taputtaa itseään selkään, mutta samalla kuitenkin harmittelee, että ei ole tajunnut hommata niin makeaa autoa kuin Ritari Ässällä.

Uusinta uutta tuningissa

Olen ehtinyt jo hieman toipua joidenkin ihmisten kummasta vimmasta asentaa perheautoihin rumia alumiinisia formulasiipiä (oikeasti, vm -92 Camrysta ei tule formulaa, vaikka sen peräluukun rei’ittäisi formulasiivellä). Nyt tulee kuitenkin uutta tuningia joka jampalle.

Kattoluukkutarra! Se näyttää kattoluukulta, mutta on käyttökelvoton.

Kunpa voisin sanoa, että eihän tuollaista kukaan osta. Toisaalta olen nähnyt, mitä kummallista pahaa ihmiset tekevät omille autoilleen, joten kyllä jotkut sankarit tuollaisiakin ostavat.

3,5%

Tiesin kyllä etukäteen, mutta silti olin hämmentynyt ja voimaton, kun ensimmäistä kertaa se osui omalle kohdalle. Tänään Skellefteån Coopissa se osui kohdalle: Ruotsalaisessa supermarketissa ei myydä kuin 3,5-volttista olutta.

Olen järkyttynyt.

Trampoliinit ja pihatontut

Näin tänään loistavan kissakuvan, jonka pilasi taustalla ollut trampoliini.

Trampoliinit ovat käsittämättömän rumia, mutta onneksi myös vaarallisia.

Joka kerta, kun ajan jonkun vastenmielisen, mutta hyvin toimeentulevan asuinalueen läpi, siellä on aina huikea määrä trampoliineja pihoilla. Vaikka trampoliinilla ja pihatontulla ei ole mitään yhteistä, jostain syystä samat ihmiset ostavat aina nuo molemmat idioottimaisuudet. Myydäänkö niitä pareittain?

Subaru Impreza 2008: Sielu viety

Imprezan houkutuksena on se, että se on kolho ja karu ralliauto. Jos haluaa loistavan pelin, joka pysyy tiessä kuin liima, ja on kova, urheilullinen, bokserikoneen murinalla hyvällä tavalla meluisa, ahdas ja karski, ei mene vikaan, kun ostaa Imprezan. Jos haluaa hillityn, tilavan ja pehmeän auton, kannattaa ennemmin katsoa Toyotan suuntaan. Jos sisätilat eivät saa olla ihan törkeän karut, kannattaa katsoa jonkin kolmannen merkin suuntaan.

Tulee vuosi 2008 ja Subaru tekee yllätysmuuvin kastroimalla uuden Imprezan: otetaan levikkeet pois ja tehdään yleisilmeestä hillityn pyöreä (ks. kuvat ja vertaa entiseen, ks. kuvat). Jos ralli-imago (ja nelivetoisen pelin rallisydän) on Subarun ydin, miksi hitossa se kadotetaan? Ei Kia ja Daewoo voi olla se, jonka perään rallipelin pitäisi mennä.

Onneksi se on sisältä lähes yhtä ruma kuin ennenkin. Jostain sentään ei tingitä.

Katsotaan, tottuuko silmä tuohon ja alkaako se yllättäen vaikuttaa tiukalta asenneautolta ajan myötä.

Huoneistoesittelyt netissä: miten tehdä yksinkertainen asia vaikeaksi

Kaverini etsiskelee kämppää tällä hetkellä. Ircissä, IM:ssä ja meilissä viuhtoo linkit edestakaisin, kun kaveriporukka löytää kämppiä, syynäilee, mikä olisi hyvä ja katsoo, että mikä tuossakin on vikana, kun se vaikuttaa vähän liian halvalta.

Monilla saiteilla tuo toimii erinomaisesti: mutta – yllättävän monella saitilla linkin kopioiminen kaverille on tehty aivan hervottoman vaikeaksi.

Jos haluaa esimerkiksi Oikotieltä linkata kämppään, jonka olen haulla löytänyt ja osoitepalkissa lukee näppärästi http://www.oikotie.fi/realestlist?exit=aptinfo_fromsearch&target ja niin edelleen – niin en pääse yhtään mihinkään. Sen sijaan pitää toimia niin, että etsii tietojen joukosta kohdenumeron (joka tietenkin osasta puuttuu) ja kertoo kaverille, että mene sinne oikotien etusivulle ja hae kohdetta 53548.

Tätä ennen on yleensä lähetetty sähköposti ”käys kattoon tätä kämppää”, jolla vastaanottaja ei pääse mihinkään ja hukattu sen kämpän tiedot.

En usko, että tuohon olisi mitään teknistä estettä. Kyse on vain siitä, ettei ole käynyt mielessäkään, että tätä nykyä joku saattaisi kopioida kaverille linkin noinkin isoa ostosta harkitessa. Aika vehkeestä.

Tivoli Audio PAL

Voiko monokeittiöradio / -matkaradio olla loistava?

Voi. Hiljattain hommasin akulliseksi matkaradioksi ja matkavahvistimeksi iPodille Tivoli Audio PALin. Siinä on tajuttu jotain aivan hillittömän loistavaa: tehdään yksi tai kaksi juttua erittäin hyvin, niin ei ole väliä, vaikka laitteessa ei ole kaikkia tingeltangeleita.

Monovehje 2000-luvulla? Ehdottomasti. Mistään (edit jälkeenpäin: yhdessä palassa olevasta) pikkustereoista ei kuitenkaan saisi minkäänlaista stereokuvaa, niin eikö yksi erittäin hyvä kaiutin ole parempi kuin kaksi huonoa?

Laitteessa ei ole mitään säätöjä, ainoastaan volume, radion viritys ja FM/AM-valinta.

Kaikkein olennaisinta on se, että se a) toimii kuin junan vessa, b) tuntuu joka käänteessä myös siltä ja c) kuulostaa vähän törkeän hyvältä kokoisekseen laitteeksi.

Tässä todellakin vähemmän on enemmän. Maksaa vähän saatanasti, mutta ennemmin ostaa yhden kunnon laitteen seuraavaksi 10-15 vuodeksi kuin kaksi huonoa seuraavaksi 6 vuodeksi.

Tämä on juuri sitä, mitä pitäisi ostaa. Jos on vain X pelimerkkiä käytettävissä, niin niillä terävästi toimiva ostaa ennemmin hyvää ja vähän kuin skeidaa ja paljon.

Edit jälkeenpäin: Tuosta hyytyi akku jossain kolmen-neljän vuoden iässä. Onneksi vara-akkuja saa uusia Amazonista: Battery Pack for Tivoli PAL / iPAL Radio (replaces MA-1, MA-2, MA-3). Vaihto on helppoa, kaksi ruuvia auki ja liitin irti, vanha akku ulos, uusi vaihtoakku sisään, liitin kiinni. Taas pelittää.

Ensimmäinen asia, josta olen lapsellisen innostunut

Tämän blogin ensimmäisenä vaahtoamisen aiheena on kovalevylliset digiboksit. Kunnollisen kovalevydigiboksin tai järkevästi ja saumattomasti toimivan kotiteatteri-PC:n hommaaminen muuttaa suhtautumisen televisioon pysyvästi.

Kun Topfield-loota osaa olla fiksu, nauhalle menee automaattisesti ilman sen kummempaa kaikki ohjelmat, joiden nimissä on ”pokeri”, ”Idols” (jos tulee kolmoselta, muttei SubTV:ltä), ”Simpsonit” ja kaikki muu olennainen, TV ei enää ikinä määrää minua.

Televisio ei ole meikäläiselle ainakaan sellainen laite, jolle pitäisi antaa ajatusta tai sen pitäisi jotenkin aikatauluttaa minua. Kun on fiilistä tai aikaa katsoa televisiota, sitten katson. Kun ei, unohdan koko laitteen ja tulen loppukansakuntaa puoli kautta Lostissa jäljessä. Mutta ikinä, en ikinä, en rupea kaupan kassalla murehtimaan, että meneekö jokin pian alkava nauhalle. Se menee, jos se on hyvä.

Tässä jos missä on 2000-luvun zeniläisyyttä. Mieleni on tyhjä TV:stä.

Live-television katsominen on aivan eri maailmasta myös. Jos haluan käydä jääkaapilla kesken livelähetyksen, painan pausea ja käyn. Jos ei nappaa katsoa mainoksia, kelaan niiden yli, jos olen tullut hiukan jälkijunassa katsomaan liveä. Jos jotain kummallista tai loistavaa tapahtuu, kelaan takaisin ja katson sen uudestaan.

Jos poikkeuksellisesti jotain aivan ainutkertaista tulee televisiosta, riipaisen digiboksilta ohjelman tietokoneen kovalevylle ja poltan DVD:lle arkistoon, ja tietenkin samalla editoin mainoskatkot hittoon.

Tämä on yksi pieni esimerkki arkipäivän loistavuudesta, pienestä jutusta, joka muuttaa arkipäivää.