Loistava

Olin eilen hörppäämässä kaksi olutta Porkkanamafian Juttutupa-tempauksessa. Koko häpnaadissa oli hauska positiivinen ja ketään osoittelematon viba.

Hesari tarttui juttuun ja uutisoi näyttävästi. Meikäläisenkin voi löytää Hesarin kuvasta.

Kaikki hyvin, siis? Joidenkin mielestä ei. Hesarin keskustelussa paistaa läpi häkellyttävän läpitunkeva halveksiminen “En tommoisen seuran kanssa samaan ravintolaan” ja “jotkut niistä polttavat tupakkaakin, joten koko homma on ihan turhaa” -tyylillä.

Sen jälkeen käydään keskustelua siitä, ovatko energiansäästölamput oikeasti hyviä ja kuinka kasvissyönti johtaa geenimanipuloituun soijaan, joka minulle tuntemattomalla tavalla kuulemma tappaa maan ja tässä Porkkanaposse alkoholisoituu ja rikkoo ihmissuhteensa ja mitä ikinä.

Mistä ihmeestä lähtien omien kulutuspäätösten miettiminen edes niukasti on ollut jotenkin radikaalia risupartaituvegaanirastahippikamaa? En ole ajatellut luopua autostani ja lentelen vastakin lomamatkoille, mutta jos normaalin jantterin ulottuvilla on mahdollisuus vaikuttaa johonkin omalla kulutuspäätöksellään, miten ihmeessä se joillakin muuttuu näin voimakkaasti negatiivisia tunteita aiheuttavaksi?

Pyyhkäisin pienen videopätkän Pommista ja Gommista:

Threadlessin ale alkoi eilen. Panin taas 50 taalaa haisemaan T-paitoihin. Threadlessin tyypit ovat vain niin hyviä. Ei riittänyt, että kaapissa on n. 100 taalan edestä Threadlessin paitoja jo ennestään.

Luulisi, että on kovinkin originellia pitää mail-order-only-T-paitoja. Kuvitelmat omasta originelliudesta katoavat siinä vaiheessa, kun tajuaa soittavansa bändissä, jossa kolme viidestä on shopannut yli viisi Threadless-paitaa ja kaksi viidestä tilaa ristiin toistensa referrer-koodeilla paidat, että saisi Threadlessin street team -pisteitä.

Yhtä kaikki, on niillä vaan mainioita dissaineja.

Inspiroiduin Jaikussa olleesta auto Saksasta -ketjusta niin, että panin taannoisen autonhakumatkani tarinan takaisin näkyville. Auto on sittemmin jo myyty, mutta hakureissusta jäi hyvät fiilikset.

Auto Saksasta.

Olen kohtapuoliin lähdössä matkalle New Yorkiin ja ympäristöön. Ensin olemme viikon New Yorkissa.

Piti löytää paras mahdollinen diili hotellista ja autovuokrasta, ja yksi jantteri, jota ei palveltu hiljattain ravintolassa hyvin, antoi vinkin Better Bidding -foorumista. Foorumilla hehkuteltiin Pricelinen ja Hotwire.comin iloja ja annettiin vinkkejä, miten käyttää noita palveluita parhaiten.

Päätin kirjoittaa kokemuksistani, jos saan hyvän diilin tuota kautta. Sain kaksi.

Syynäilin hotelleja eri paikoista ja päädyin pitkän tutkimustyön jälkeen shoppaamaan hotelliyöt Hotwire.comista.

Hotwire.com on palvelu, joka neuvottelee parhaat hinnat puolestasi, ja tämän teki. Kerroin, minkä tasoisen hotellin halusin ja mistä. Sen jälkeen Hotwire sanoi, että olisi tähän hintaan nämä speksit täyttävä hotelli. Jos kelpaa, niin tehdään diili ja saan tietää hotellin nimen.

Auton kanssa kävi vastaavalla tavalla. Sain reippaasti halvemman diilin kuin minkään vuokraamon sivuilta. Maksettuani vuokran he kertoivat, että kyseessä oli Hertz. Säästin noin viitisentoista prosenttia normaalihintaan verrattuna.

Hotwiressä on fiksua se, että se on täysin läpinäkyvää, mistä säästöt tulevat. Hotwire käyttää neuvotteluvoimaansa painamaan hintaa alas. Vuokraamot/hotellit voivat joko painaa hintoja alas tai unohtaa Hotwiren. Hotwire taasen pitää huolen siitä, etteivät kuluttajat leikkaa välistä siten, että eivät kerro lopullista vuokraamoa/hotellia ennen kuin maksu on tehty. Näin vuokraamot/hotellit voivat tarjota halvemmalla Hotwiren kautta rapauttamatta hintamielikuvaansa.

Vielä pitäisi kaivaa muutama hotelli ajomatkan varrelta ja tiedän, mistä ne poimin. Hotwire.com on aivan loistava, jos sattuu matkustamaan USAan.

Onko Suomessa tai muualla Euroopassa vastaavaa? Ellei, miksei? (Ja miksen perustaisi sellaista?)

Tutustuin Amazon Marketplaceen aivan liian myöhään. En ollut huomannut, kuinka halpa paikka se on. Jos haluaa täydentää CD- tai DVD-kokoelmaa yllättävän halvalla, Amazon Marketplace on oikea paikka.

Ne pienet “used & new” -maininnat Amazonin tuotteiden yhteydessä (ks. kuva) eivät ole mikään huono vaihtoehto. Itse asiassa, CD- ja DVD-osastolla Play.com ja CD-WOW.com jäävät kakkoseksi. Kirjojen korkeampien toimituskustannusten ansiosta Book Depository pitää kirjapuolella pintansa usein, vaikkakaan ei aina.

Ei paljon innosta plarailla divarien hyllyjä, kun tuolta tuppaa saamaan yhden jos sun toisenkin levyn 4-5 eurolla kotiin toimitettuna.

Näin se käy: ks. video.

Onko sinulla joku paikka, jossa olisi yhtä laaja valikoima yhtä halvalla? Anna kuulua itsestäsi.

Tykkään lukea kirjoja englanniksi, koska silloin ei tarvitse odottaa, että kirja käännetään, on laajempi valikoima ja bonuksena ne ovat vielä halvempiakin.

Aikanaan tilasin kirjani Amazonista, joka on selkeästi suomalaisia kirjakauppoja halvempi ja etenkin valikoima on järjettömästi laajempi. Harmina oli vain se, että postikulut ovat aika reippaat, jolloin tuli odoteltua ja kerättyä useampi kirja kerralla pakettiin. Kun useamman kirjan kerää pakettiin, joutuu hakemaan sen postista, kun pienen kodinkoneen kokoinen pahvilaatikko ei mahdu mitenkään postiluukusta.

Vaan sitten törmäsin Book Depositoryyn. Book Depository on kirjoille se, mikä Play.com ja CD-Wow ovat CD-levyille, eli edullinen putiikki, joka diilaa kirjoja ympäri Eurooppaa siten, että postikulut on leivottu sisään kirjan hintaan.

Olen ehtinyt 29.11.2006 jälkeen tilata jo melkoisen pinkan kirjoja. Amazonista ei ole sen jälkeen tullut kuin muutama hassu opus.

Jokseenkin kaikki on järjestään halvempaa Book Depositoryssa kuin Amazonissa. Ne ovat niin paljon halvempia, että Book Depository laittaa omille sivuilleen “Buy From Amazon”-linkin jokaisen kirjan ostovaihtoehdoksi. Jos Amazon pystyy tarjoamaan halvemmalla, saavatpa Book Depositoryn äijät ainakin referrer-bonukset. Samalla he varmistavat myös sen, että hintatietoiset ostajat käyvät ensin katsomassa Book Depositorystä, koska sieltä näkee näppärästi molemmat hinnat.

Vielä kun tarjoaisivat jonkinlaisen referrer-bonuksen, niin saisin korvaustakin tästä vaahtoamisesta.

Tällaisia ovat palvelut netissä, jotka ovat vaahtoamisen arvoisia. Ne tekevät yhden asian, ja tekevät sen paremmin kuin kukaan muu.

Huuto.net on mainio kierrätykseen. Jos ei jaksa viedä itse omia jätteitään pois, voi myydä ne.

Olen melko varma, että joku käy hakemassa viimeisiään vetelevän työtuolini pois, ettei tarvitse lähteä sitä itse mihinkään roudaamaan.

Ainakin näin kävi aikanaan muutamalle Ikea-huonekalulle, rumalle työpöydälle, yli viisi vuotta vanhalle Sotkan runkopatjalle ja monelle muulle. Kaikkein oudointa on, että osaa noista alettiin huutaa kilpaa.

Huuto.net on loistava.

Jos pitäisi käsitellä rahoja huomiota herättämättä, niin olisiko hyvä tapa laittaa ne muovitaskuun, joka:

on selkeästi rahoja isompi,
on kirkkaankeltainen ja siksi näkyy pitkälle, mihin taskuun tai kassiin sen laittaa,
on merkitty tekstillä “HUOMIO!”

Ilmeisesti, kun ammattilaiset niin tekevät.

Vuodenvaihteessa alkoholilakia muutettiin niin, että olutta ei saa myydä halvemmalla monipakkauksissa kuin yksittäiskappaleina. Kaunis ajatus, ei pakoteta ihmisiä ostamaan enempää kuin kerralla tarvitsevat, niin ei teoriassa tule juotua niin paljon.

Sen jälkeen kaupat päättivät tehdä yllätysmuuvin ja hinnoitella monipakkaukset kalliimmiksi kuin yksittäispakkaukset, eli täsmälleen päinvastoin kuin aiemmin. Hesarikin heräsi aiheeseen.

Katselin päivällä tuossa lähi-Alepassa oluiden hintoja ja huomasin, että mäyriksessä tai sixpackissa ostamisesta joutuu maksamaan parikymmentä prosenttia lisää. Sen sijaan jos hajottaa pakkauksen, pääsee halvemmalla.

Tässä on ilmaiseksi käyttöön vallankumouksellinen idea kaupoille: hinnoitelkaa sixpack 6 kertaa yhden pullon hintaiseksi. Hinnoitelkaa mäyris 12 kertaa yhden pullon hintaiseksi. Hinnoitelkaa 24 tölkin lava 24 kertaa yhden tölkin hintaiseksi.

Olut on loppupeleistä niin halpaa, ettei sillä ole ihan tuhottomasti väliä, maksaako se pari senttiä enemmän, mutta jotenkin periaatteellisesti on täysin järjetöntä, että hajottamalla pakkauksen kaupassa hinta saattaa pudota melkein kolmanneksella.

Kehotan kaikkia ryhtymään kansalaistottelemattomiksi. Niin kauan kuin isot pakkaukset myydään kalliimmalla kuin yksittäispullot, repikää kaupassa paketti auki. Jos kauppa koettaa vedättää asiakkaitaan, asiakkaat saattavat äänestää ilkeilemällä.

Politiikasta ja teknologiasta palataan nyt tärkeisiin asioihin, eli korttipakkoihin.

Neliväripakat ovat loistavia. Eli muuten normaali pakka, mutta ruudut ovat sinisiä ja ristit ovat vihreitä, jotta värit erottuisivat paremmin toisistaan.

Perinteet ja tottumukset ovat ainoat syyt, miksi perinteistä kaksiväristä pakkaa käytetään pokerissa tai missään pelissä, jossa maiden jaolla punaisiin ja mustiin on mitään väliä. Pikaisesti miettien ei tule mieleen kuin yksi peli, jota ei voi pelata helpommin neliväripakalla: perinteinen Klondike-pasianssi.

Jokseenkin jokainen pokerisaitti tarjoaa nelivärivaihtoehdon ja useaa pöytää samaan aikaan pelatessa se on aivan elinehto. Sitten kun siihen on netissä tottunut, perinteiset pöydän ääressä pelattavat korttipelit alkavat näyttää tosi oudolta, jos on kaksivärinen pakka ja värinvedot eivät olekaan niin kirkkaasti näkyvillä.

Kaikki maailman kansat, vaihtakaa neliväripakkoihin niin pöydän ääressä kuin Internetissäkin. Näin maailma pelastuu, pakkoja alkaa saada jo monelta valmistajalta ja ihan kivijalkakaupoistakin. Sitä ennen, joudumme tilaamaan pakkamme netistä ja merkkivalikoimana on vain Copag ja Modiano.

No johan on vapaat markkinat, kun ei meikäläiselle tunnu löytyvän niin yksinkertaista asiaa kuin hiirtä.

Käytin pitkään Logitech MX1000:a, mutta yhden sellaisen takuuvaihdettuani ja toisen alettua takuun umpeudutttua pikkuisen reistaamaan keskinapistaan, totesin, etten jaksa moisen temppuiluja. Lisäksi pitempään käyttäessä siinä ilmeisesti oli jotenkin väärä asento kädelle, kun tuntui väsyvän vähän tavallista enemmän.

Shoppasin tilalle edullisesti MX Revolutionin, joka on parannettu versio MX1000:sta, joten se on parempi, eikö vain? No, luultavasti joillekin, mutta ei se minun käteeni sopinut. Tuli käsi aika nopeasti kipeäksi moisesta ja en saanut mitenkään herkkyyssäätöjä sopivaksi.

Koeajoin Logitech G5:ttä. Se vakuutti, oli enemmän näppiin sopiva kuin MX Revolution. Olin jo Verkkokaupassa ostamassa sitä, mutta viime hetken tutkimuksissa kävi ilmi, ettei siihen ole OS X -ajureita, joten en saisi ilman kikkailua ja (maksullisia) lisäsoftia sen back- ja forward-nappeja toimimaan. Noin kallista hiirtä en lähde ostamaan, jos siihen vielä tarvitsee spessusoftaa ja kikkailua, joten kauppaan jäi.

Kävin Verkkokaupassa kokeilemassa kaikennäköisiä hiiriä, mutta kokeiltavana olevat hiiret eivät oikein vakuuttaneet tai sitten niistä puuttui jotain, mitä halusin.

Töissä käytän MX400-hiirulaista, joka sekin kärsii vähän siitä, että siinä on jonkin verran väärä asento meikäläisen kädelle, joten ei sekään tunnu olevan ratkaisu tähän ongelmaan.

Auttakaa miestä mäessä, pitäisi saada hiiri, joka sopii käteen. Vaatimukset ovat inhimilliset. Pitäisi olla:

• käteen sopiva
• back- ja forward-napit (mielellään myös yksi lisänappi, jonka voi konffata exposelle) - tässä moni hiiri karsiutuu
• nuo em. napit toiminnassa myös OS X:ssä
• sellainen, jonka napit eivät tunnu hajoavan käsiin (muutoin OK MX1000 reputti tämän testin)
• sellainen, jossa ei tarvitse nostaa kättä pois vasemmalta napilta, kun klikkaa oikeaa (tässä kohtaa Applen Mighty Mouse karsiutuu!)
• patteriton (akku on ok)

Onko tuollaisia? Kertokaa kommenteissa.

Saa olla langallinen tai langaton, minkä tahansa merkkinen, kunhan on vain hyvä ja sitä pääsee jossain kokeilemaan.

CNetissä oli loistava artikkeli ei-loistavista tekniikkatuotteista. Siellä on esitelty mm. pitkään kehitetty käyttöjärjestelmä, josta porukka haluaa vaihtaa takaisin vanhempaan versioon, MP3-soitin, joka ei toimi MP3-soittimena kuin auttavasti, Tamagotchi, Applen vanhojen iMacien jääkiekkohiiri, joka on aidosti karmea jo 5 minuutin kokemuksella, ja monta muuta, josta voi vain ihmetellä, että miten ihmeessä ne ikinä ovat päässeet prototyyppiä pidemmälle.

Teknohärpäkkeitä kehittäville tuo on opettavaista luettavaa.

Kirja- ja krääsäkauppa Amazonin tyypit julkaisivat Kindle-nimisen E-kirjojen lukulaitteen.

Amazonilla on ollut tapana tehdä hommansa hyvin, mutta taitavat tällä kertaa mennä metsään.

Ainakin neljä isoa hasardia on saatu mahdutettua laitteeseen:

Laite maksaa $400, joka alvillisena suomalaisena hintana tarkoittaa luultavasti n. 350-400 euron hintaa.

Laite ei tue PDF:iä. Kyllä, luit oikein. Kirjojen lukemiseen tarkoitettu laite ei tue tasan kaikkein yleisintä kirjaformaattia. Tämä on lähes yhtä paha kuin tuupata markkinoille MP3-soitin, joka ei tue MP3-formaattia. (Sony kokeili, ei ollut kovin iso menestys.)

Ilmaisten blogien lukeminen laitteella maksaa $0.99 per kuukausi. Blogivalikoima on rajattu ja laite ei tue RSS:ää.

Laitteeseen myytävät kirjat ovat vain Amazonin omassa formaatissa, ja DRM-rajoitettuja - joten jos vaihdat johonkin muuhun laitteeseen, kaikki kympin kappale ostamasi kirjat menevät sen siliän tien.

Vaikka aluksi mennään metsään, tuossa voi olla silti ainesta. Vaikka tuo 2010-luvun laite tuntuu toimivan 1990-luvun bisneslogiikalla, Amazon voi vielä tehdä täyskäännöksen ja tehdä tuosta kunnollisen laitteen. Jäämme odottamaan seuraavaa versiota.

Tilanne on tämä: On sunnuntai. Logitechin langaton MX1000-hiiri ei lataa. Mitä tehdä? Kutsutaan McGyver apuun!

McGyver paikallistaa vian lainaamalla toisen samanlaisen hiiren, tukiaseman ja muuntajan. Muuntaja osoittautuu syylliseksi. Erehdyttävästi Richard Dean Andersonia muistuttava päähenkilömme purkaa muuntajan osiin. Muuntajan sisällä ei näy mitään rikkinäistä ja päähenkilö ymmärtää, että sveitsiläisellä linkkarilla ja roudariteipillä tämä muuntaja ei muutu toimivaksi.

McGyver alkaa selata Clas Ohlssonin katalogia ja löytää korvaavan muuntajan 12 eurolla.

Clas Ohlssoniin juokseminen ei lämmitä, joten Agnus McGyver miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Teippi-kolvi-tina-viritys jostain muusta sopivasti sähköä pihalle puskevasta muuntajasta alkaa houkuttaa. 80-luvun takatukalla aseistautunut sankarimme huhuilee kavereiltaan, ettei sattuisi nurkissa pyörimään ylimääräisiä muuntajia, jotka antavat 500 mA 5-13 voltin välimaastossa.

Yksi ylimääräinen Nokian kännykkälaturi löytyy toiselta puolelta maata. Tässä vaiheessa 80-luvun sankarimme muistaa, että pari nokialaista laturia edellisistä puhelimista pyörii puolen metrin päässä laatikossa.

McGyver ratkaisee, ottaa kännykkälaturin … ja huomaa, että liitin sopii ilman leikkaa-liimaa-leikkejä Logitechin laturiin ja napaisuuskin on oikein päin.

McGyver taputtaa itseään selkään, mutta samalla kuitenkin harmittelee, että ei ole tajunnut hommata niin makeaa autoa kuin Ritari Ässällä.

Olen ehtinyt jo hieman toipua joidenkin ihmisten kummasta vimmasta asentaa perheautoihin rumia alumiinisia formulasiipiä (oikeasti, vm -92 Camrysta ei tule formulaa, vaikka sen peräluukun rei’ittäisi formulasiivellä). Nyt tulee kuitenkin uutta tuningia joka jampalle.

Kattoluukkutarra! Se näyttää kattoluukulta, mutta on käyttökelvoton.

Kunpa voisin sanoa, että eihän tuollaista kukaan osta. Toisaalta olen nähnyt, mitä kummallista pahaa ihmiset tekevät omille autoilleen, joten kyllä jotkut sankarit tuollaisiakin ostavat.