Dropbox on parhautta!

Pari päivää sitten otin koeajoon Dropboxin. Huomasin, että se on parhautta.

Dropbox on sekä selainpohjainen softa että myös OS X:lle ja Windowsille softa, jolla voi käsitellä verkossa (=teh Internets, allmighty series of tubes) olevaa parin gigan tilaa kuin se olisi paikallinen levy. Muutokset levylle päivitetään hyvin pienellä viiveellä.

Dropboxin etusivulla on esimerkkivideo.

Itse ehdin käyttää sitä siten, että linkkasimme vastaperustetun bändin kölvit siihen ja Finderissäni näkyy dropbox-kansio, jossa on nätisti kaikki treeninauhat, sointumerkinnät, lyriikat ja coverbiisien referenssikeissit. Jos joku kölveistä päättää vaikkapa päivittää sointumerkintöjä tai tuoda uusia treeninauhoituksia sisään, ne päivittyvät automatik meikäläisen koneelle.

Oujeah, instant-parhautta!

Meikäläisellä on muutama kutsu tuohon, joten jos tarvitsette, huudelkaa toki. Kutsuja ei enää tarvitse.

Applekin sikailee joskus

Applella on ollut tapana olla kilttiä poikaa asiakkailleen. Samaan aikaan kun Windowseihin lisäillään aktivointisuojaushärpäkkeitä, Apple ei vaadi edes sarjanumeroa käyttöjärjestelmän asennuksessa maksavilta asiakkailtaan.

Vaan nyt, päättivät tehdä yllätyskäänteen. Windowsin iTunes-päivityksen mukana koetetaan vaivihkaa asentaa Windowsin Safari-selain, vaikka kyse pitäisi olla päivityksestä.

Safari on mainio ja nopea, mutta hei, juuri kun on saatu kuva Applesta vähemmän ilkeänä vaihtoehtona Microsoftin sijaan, miksi ihmeessä otetaan moinen imagoriski?

Tekniikan ääripäitä

CNetissä oli loistava artikkeli ei-loistavista tekniikkatuotteista. Siellä on esitelty mm. pitkään kehitetty käyttöjärjestelmä, josta porukka haluaa vaihtaa takaisin vanhempaan versioon, MP3-soitin, joka ei toimi MP3-soittimena kuin auttavasti, Tamagotchi, Applen vanhojen iMacien jääkiekkohiiri, joka on aidosti karmea jo 5 minuutin kokemuksella, ja monta muuta, josta voi vain ihmetellä, että miten ihmeessä ne ikinä ovat päässeet prototyyppiä pidemmälle.

Teknohärpäkkeitä kehittäville tuo on opettavaista luettavaa.

Henry Rollins Savoyssa

Odotin paljon Henry Rollinsin spoken word -keikalta Savoyssa.

Sain sen. Jumalauta, että oli hyvä.

Vaikka pystyn jossain määrin samastumaan Henry-nimisiin mäkkikäyttäjiin, jotka googlaavat outoja juttuja, tykkäävät Ramonesista, ajavat Subarulla ja vaahtoavat käsittämättömistä asioista, olin silti yllättynyt.

Olen tehnyt menneisyydessä työtä, jossa puhuin päivät pitkät. Minulla ei ole pienintäkään saumaa puhua nonstoppina 2,5 tuntia vimmalla ottamatta kertaakaan henkeä, taukoa tai hörppyä edessäni olevasta vesipullosta. Rollins ei katsonut taukoja tai vettä tai henkäisemistä tarpeelliseksi ja silti väänsi ihan vimmalla loppuun asti. Rollins 1, Lehto 0.

En usko, että mikään, mitä tässä sanon, pystyy vakuuttamaan niitä, jotka eivät olleet paikalla, joten joudun tyytymään linkkaamaan Youtubeen. Tuon saman osion veti viimeiseksi.

Seuraavan kerran, kun Rollins tulee Suomeen, olkaa paikalla.

Ja hei, paikalla olleet, se nimi, jota muistelette ja joka teidän piti googlata, on Adrian Apgar.

Crosspostattu Roklintuun.

Arkipäivän luksusta: 3 sekuntia

Mäkkikoneitten muotoilusta ja OS X:n käyttöliittymästä on puhuttu toisilla saiteilla ihan riittävästi, joten siihen keskusteluun en pysty mitään sen suurempaa sanomaan.

Koska täällä on teemana vaahtoaminen pienistä arkipäivän loistavuuksista, pitää silti ottaa aihe käsittelyyn. Yhtä pikkiriikkistä loistavaa ominaisuutta ei tunnuta hehkuttavan Mac-keskustelussa siinä määrin mitä moinen ominaisuus ansaitsisi: Sleepistä herääminen.

Jos käyttää konetta siten kuin minä, eli osana arkipäivää ja yhtenä olohuoneen laitteista, ei halua odotella, että se käynnistyy puolen minuuttia-minuutin-kaksi, kun haluaa tsekata meilit tai jonkun yksittäisen webbisivun. Myöskään se ei ole vaihtoehto, että pitäisi koneen humisemassa koko ajan olohuoneessa – vaikkeivät mäkit Mac Prota / PowerMacia lukuunottamatta suuremmin melua pidä.

Klik – sleep. 3 sekunnissa kone menee nukkumaan, sammuttaa kaikki tuulettimet ja kovalevyt. Hiiren heilautus tai näppäimen painallus ja 3 sekuntia myöhemmin kone on hereillä.

Eikä se pirulainen edes ikinä sekoa siitä, kuten aivan joka ainoa meikäläisen aiempi Windows-pohjainen laite sekosi vähän joka toinen kerta standbysta tai hibernatesta. Lisäksi sleep-tilassa virtalähde piti vielä mekkalaa. (Oikeasti, käyttääkö joku sleeppiä windows-pöytäkoneessa?)

Töissä tuolla ominaisuudella ei ole sen suuremmin väliä, koska siellä kone on joka tapauksessa koko päivän päällä, eikä pieni humina toimistossa haittaa.

Tuo on todella pieni ominaisuus, mutta koska se on niin loistava, jo se yksinään muuttaa sitä, miltä tuntuu käyttää päivittäin konetta ja millaista on vilkaista yhtä webbisivua, jossa on se juuri nyt kesken puhelun tarvittava puhelinnumero tai osoite.

Ja hei kyllä, tulossa on myös ei-teknologisia postauksia tänne. Muukin kuin kodinelektroniikka on loistavaa.