Loistava

Törmäsin tänään Marc Maronin 70 minuutin standup-settiin sen jälkeen, kun olin kääntynyt loppuunmyydyn Korjaamon ovelta, johon yritin mennä katsomaan Helsinki Comedy Festivalin antia. (Näemmä André Wickström vetää hyvin väkeä.)

Marc Maronin setti yllätti täysin takavasemmalta. En ole toviin nähnyt yhtä hyvää synkkää komediaa.

Tässä, olkaa hyvä:

Standup – Marc Maron from Troy Conrad on Vimeo.

Ron Moss oli frisbeetappaja, kuten videosta näkyy. Video sisältää verta ja karmivaa dialogia.

Tuo on helposti ankein frisbeevideo, jonka olen ikinä nähnyt.

via Sakari

Lisäsin kivan perusliudan On The Rocksin keikkoja kalenteriin. Nähdään mestoilla.

Kevään standupit jättivät nälän tehdä lisää. Olen kesän ajan hakannut uusia juttuja ja nyt on taas kova palo takaisin lavalle.

Panin setin vielä kerran uusiksi nyt unettomana hetkenä maanantain ja keskiviikon välisenä yönä. Tällä hetkellä se tuntui hyvältä idealta. Katsotaan, tuntuuko se vielä ylihuomenna Manalassa lavalla mikki kädessä seistessä hyvältä idealta.

Uutta on mm. natsikissa, Freud, Agassi, helvetin sisunautti ja Flipin ja Hyssen herkät suhteet. Muutamia vanhoja tuttuja juttujakin käsitellään, kuten Egypti ja tietenkin Hysse.

Tähän mennessä vahvistettuja keikkoja syksylle ovat nämä:

19.8.2009 Manala (in English)
22.8.2009 Manala, Art Goes Kapakka
26.8.2009 On The Rocks
19.9.2009 Ylioppilasteatteri, Tampere
3.10.2009 Comedy Club Rööperi, Old Anchor

Lisää on vielä tulossa mm. Rocksiin. Keikkakalenterina palvelee loistava.info/standup.

Chevy Voltin kaltaiset plug-in-hybridit tekevät ihmeitä bensantarpeelle seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Ideaalitilanteessa kukaan ei yksityisautoilisi, mutta siihen tuskin päästään, joten olisi aika pop siirtää yksityisautoilua sähkön puolelle. En ihan syytön itsekään ole yksityisautoiluun.

Kun nyt (me) markkinointi- ja viestintähörhöt emme pilaisi sitä suoranaisesti valehtelemalla: Chevy Volt gets 230 mpg!

Bullshit. Puhuisitte totta, kun totuuskin on niin houkutteleva.

Tiesitte aivan tasan tarkkaan, että jäätte tuosta vedätyksestä kiinni – miksi ihmeessä yhden päivän julkisuuden takia pitää tehdä moinen kusetus?

Koska itsekritiikki ei ole liian korkealla, käväisen vetämässä uudestaan Manalan English Clubilla keikan 19.8. klo 20.

Tältä se näytti viimeksi:

Niin kauan, kun kaikki menee putkeen, englanniksi vetäminen on helpompaa kuin luulisi. Jos taas suunnitelmasta joutuu poikkeamaan, ei ole oikein mitään, mihin fallbackata ja lirissä ollaan.

Isoin haaste siinä on se, että kun kielen nyanssit eivät ole yhtä hyvin hallussa kuin äidinkielessä, tulee käytettyä liian paljon sanoja ja paras ytimekkyys katoaa.

Suomenkielisiä keikkoja mitä todennäköisimmin alkaa tipahdella elokuulle.

On hyvää surrealismia ja huonoa surrealismia. Hyvä surrealismi avaa fiiliksiä, joita tavallisella kerronnalla ei saataisi aikaan.

Huono surrealismi on vain huonoa ja käsittämätöntä. Tänään vuorossa Internet Explorer -mainokset.

Ethän syö, kun katsot tätä mainosta, kiitos.

Lisää samaa kamaa löytyy Idsgnistä.

Joskus minulta on kysytty, mikä on meikäläisen lähikapakka. Jätän yleensä vastaamatta, koska en käy lähikapakoissa. Janoisessa Lohessa tulee käytyä eniten, ja sielläkin viimeksi silloin, kun oli lunta maassa.

Poljin tuossa juuri kotiin Olympixin ohi, ja tajusin, että onhan minulla lempilähikapakka, mutta vain lämpimällä ja kesäisin. Sisätilaton Olympix on loistava lämpimänä päivänä. Lähellä, outo, keskellä kaikkea, mutta kuitenkin pikkuisen syrjässä ja sieltä saa Hoegaardenia. Mitä muuta voi vaatia?

Silloin, kun avasin Loistava-blogin, otin linjaksi kirjoittaa pienistä arkipäiväisistä asioista, jotka ovat loistavia. Nyt juhannuksen kunniaksi puhutaan todella pienestä arkipäiväisestä asiasta, näppäimistöjen liikeradoista.

Olen viimeiset reilun pari vuotta käyttänyt chiclet-näppistä, aina siitä lähtien kun vaihdoin edellisen duunin työkoneeni Macbookiin. Silloin olin vähän ennakkoluuloinen, että onkohan vaan tuollainen chiclet mistään kotoisin, ja pystyyköhän siihen sopeutumaan. Se vaikutti vähän tuollaiselta läppärinäppiskompromissilta.

Näemmä pystyin sopeutumaan, kun hetken nihkeilyn jälkeen totesin tuollaisen paljon tavallista läppärin näppistä mukavammaksi vaihtoehdoksi. Kun näppäimillä on lyhyet liikeradat, pystyy kirjoittamaan nopeammin ja pienemmällä voimalla.

Sitten päivitin kotoa vanhanmallisen iMacin uudenmalliseen ja siinä samalla vaihtui pöytäkoneenkin näppäimistö chiclet-malliseen. Olin aluksi vähän skeptinen, mutta hittolainen, se toimi täysikokoisessakin näppiksessä.

Tätä nykyä sekä työkone, että molemmat kotikoneet ovat chicletillä, enkä vaihtaisi pois. Lättänät näppäimet ovat loistavia. Kannattaa koeajaa. Logitechillä ja Applella ainakin on molemmilla hyviä lättänänäppäimiä.

Tuossa Logitechin näppäimistön myyntitekstissä on mielenkiintoinen yksityiskohta: “Sopii myös yrityskäyttöön.” Oletko koskaan ostanut näppäimistöä, joka sopii kotikäyttöön, muttei yrityskäyttöön?

Olen täysin tietoinen, että chiclet tarkalleen ottaen ei ole oikea termi kuvaamaan kaikkia tasahattuisia lyhytliikerataisia näppiksiä, mutta käytän sitä silti, kun “tasahattuinen lyhytliikeratainen näppis” on liian pitkä termi.

HS: Kärpäsen surma säröytti Obaman imagoa.

Hei nyt oikeasti tyypit. Kärpäsiä on ihan OK tappaa. Niillä ei ole muistia, niillä ei ole mitään havaintoa mistään. Jos tuo oli jotain, niin tuo oli cool ninjatemppu. Kuinka usein sinä saat kärpäsen tapettua tuosta noin vain ilman lätkää?

Kyllä minä pidän tuota aika kevyenä esimerkiksi siihen edeltäjän massatuhoasevedätykseen verrattuna.

edit: Hetkinen, eihän PETA vetänytkään herneitä nenään. Missä tämän uutisen pohja on?

Lynchillä on ollut tapana tehdä erikoisia tempauksia, kuten pupusitcom webbiin ja päivän säätiedotukset.

Tällä kertaa haastatellaan amerikkalaisia heidän unelmistaan, elämäntarinoistaan ja kokemuksistaan The Interview Project -otsikon alla. Uusi jakso tulee kerran kolmessa päivässä loppuvuoden ajan.

Tuossa on jotain sympaattista ja lynchmäistä. Tällä hetkellä tuoreimmassa jaksossa on Tommie Holliday, joka auttoi elämänsä rakkautta hautaamaan tappamansa entisen poikaystävän, ja jäi siitä kiinni.

Käytin tämän illan siten, että kirjoitin lyhyen kiitosmailin tai Facebook-mailin vajaalle kymmenelle ihmiselle, joita en ole tavannut, mutka jotka ovat tehneet jotain loistavaa, mielenkiintoista tai minulle poikkeuksellisen hyödyllistä.

Rajasin henkilöt niin, että ne olivat sellaisia, jotka eivät ole niinkään tehneet yleistä hyvää tai jotain maailmojajärisyttävää, vaan nimenomaan minulle hyvää. Eikä kaikkien noiden kaikki kama ole ollut hyvää, esimerkiksi Seth Godinilla on monta latteaa läpyskää, mutta muutama timanttinen satoja kertoja kierrättämäni kiteytys on alkupään kirjoissa.

Monestakaan näistä en tiedä, millaisia he ovat ihmisinä – en ole koskaan kuullut Deanin, Mullenwegin tai Nakagawan puhuvan, enkä tunnistaisi heistä yhtään, jos kadulla kävelisivät vastaan. Silti, jokainen heistä on tehnyt ainakin jotain minulle merkityksellistä.

Minulle hyvää olivat tehneet:

• Greg Dean
• Malcolm Gladwell
• Seth Godin
• Penn Jillette
• Matt Mullenweg
• Eric Nakagawa
• Henry Rollins
• David Sklansky
• Doug Stanhope

Seth Godin, Henry Rollins ja Penn Jillette vastasivat rivin-parin vastauksella vartin sisällä kiitoksesta ja Greg Dean hieman pitemmin vähän myöhempään. Ilmeisesti kiitoksia ei tule ihan tuhatmäärin päivittäin, vaikka uskoisin noille kolleille tulevan melko paljon postia, johon pitää jollain tavalla vastata.

edit jälkeenpäin: Matt Mullenweg vastasi myös, mutta kuukauden viiveellä. Lienee niin, etten ole ainoa tyypille meilannut.

edit jälkeenpäin: Malcolm Gladwell vastasi myös, mutta puolentoista kuukauden viiveellä. Veikkaisin myös hänen saavan ihan reippaasti postia.

Tämän kiitossikermän laukaisi se, että minulla oli yksi kaikkien aikojen parhaista pokeripäivistä. Satuin räpläämään pokerikirjoja ja totesin, että Sklanskyn kirjoitukset ovat tuoneet hyvin tiliä aikojen saatossa, joten sitä herraa sopisi kiittää. Kiitin.

Suosittelen tekemään oman yhdeksän kiitoksen sarjan, sillä tämä oli antoisaa. Heitä linkki omaan yhdeksään kiitokseesi kommentteihin, jos tulet moisen tehneeksi.

Vanha juttuni Forex-kirjekuoresta ei ollutkaan standupissa niin omaperäinen kuin luulin. Tänään Black Doorin setin yhteydessä kuulin, että huomattavasti meikäläistä tunnetumpi ja kehutumpi Zaani vetää samasta kirjekuoresta samanlaista juttua.

Koska porukka saattaisi luulla, että olen ripannut tuon jutun, panen sen hyllylle puolentoista viikon päästä keskiviikon Manalan englanninkielisen setin jälkeen. (En ole vielä nähnyt yhtään Zaanin settiä, mutta sitäpä ei yleisö tiedä.)

Alla ote Teerenpelin setistä, jossa Forex-veto.

Itsesuojeluvaistossani on jotain vikaa, joten vedän Manalan English Clubilla stand up -setin englanniksi 10.6.2009 klo 20.

Ks. myös lista keikoista.