Loistava

…jossa papukaijamaisesti toistat samoja fraaseja kerta kerran jälkeen, niin mitä oppia ottaisit seuraaviin haastatteluihin?

Esimerkiksi tällaista:

Aivan aluksi haluaisin kiittää luovasta lähestymisestä haastatteluihin.

Kulutusjuhlan juttusarjassa Kolme palvelua/tavaraani kirjoittajat kertovat kolmesta tavarasta tai palvelusta, jotka he kokevat itselleen tärkeiksi, ja he kehottavat myös muita kirjoittamaan blogeihinsa vastaavan. Tuo kuulostaa selkeästi Loistava-blogin päräytykseltä, koska vaikka viimeaikaiset lukuisat standup-postaukset saattaisivat vihjata muuta, alunperin Loistava syntyi kulutusblogiksi.

Kulutusjuhlan postaussarjan viimeisin innoitti minut lopulta kirjoittamaan oman listani.

1. Läppäri

En halua luopua pöytäkoneesta, koska pokerihörhöilyt vaativat ison ruudun, tykkään riittävän nopsasta koneesta ja pöytäkoneen tehoinen äkäinen läppäri plus iso riittävän hyvä monitori olisi kohtuuttoman hintainen yhdistelmä. Silti kakkoskoneena kotiläppäri on arkipäivää muuttava luottokama. Tätäkin postausta kirjoitan parhaillaan sängyssä lojuen kevyellä läppärillä kirjoittaen.

Sillä ei aivan hirveästi ole väliä, mikä se kakkoskone on, kunhan se on läppäri, joka on riittävän näppärä rontata mukana maailmalla matkabloggausläppärinä ja mahdollistaa lauantaiaamuisin pitkään sängyssä makaamisen, kun samalla lueskelee maailmalla tapahtuneesta.

2. Things

Olen luonnostani melko epäjärjestelmällinen ja paljon pikkuasioita unohtava tyyppi, joten minun on pakko pakottaa itseni käyttämään arkipäivässäni systematiikkaa, jotta saan asiat tehtyä hyvin. Things vähentää stressiä ja pitää huolen siitä, etten unohda mitään.

Things on pohjimmiltaan melko simppeli task management -ohjelma, jonka toimintalogiikka perustuu Getting Things Done -filosofiaan. Kun kirjoittaa kaiken muistamisen arvoisen ylös ja panee kaiken hälyttämään, ei tarvitse murehtia, josko on unohtanut jotain. Tällöin voi keskittyä ihan vain asioiden tekemiseen – tai siihen, että välillä vähän lepääkin rauhallisin mielin.

Things on Getting Things Done -softien joukossa poikkeuksellinen siksi, että se on hyvin suoraviivainen ja helppokäyttöinen. Sitä ei tarvitse sen kummemmin opetella, jos työskentelymalli noudattaa edes etäisesti GTD:tä. Osa kokeilemistani GTD-softista tuntui vaativan aika paljon omaksumista ja erittäin tiukasti GTD-rungon mukaisesti etenevän työskentelytavan. En ole ihan niin sisällä GTD-kultissa, että noudattaisin sitä täysin orjallisesti.

On se vaan niin kummallisen miellyttävää klikata Thingsissä asia tehdyksi. Sekin on mainio tunne, kun katsoo työpäivän lopuksi liutaa tehdyiksi merkattuja taskeja.

3. Goodreads

Goodreads on aivan liian harvan käyttämä palvelu, jossa voi ystäviensä kanssa jakaa sen, mitä kirjoja lukee tällä hetkellä, mitä on lukenut ja mitä on niistä mieltä. Jos Thingsissä tuntui mainiolta merkata taski tehdyksi, kirjan merkkaaminen luetuksi Goodreadsissa on kahta rankemmin sitä. Palvelu myös ruokkii aineettoman omaisuuden keräilijäviettiä. Kerään luettuja kirjoja mielelläni (sanaleikki tässä ei ollut alunperin tarkoituksellinen, mutta nyt kun se tuohon tuli, jääköön).

Goodreadsin parhaudesta osa tulee siitä, että siellä näkee, mitä lukevat ne tyypit, joiden kirjamaun tuntee hyvin. Kyllähän Amazonin käyttäjien arvostelut antavat hyvin vinkkiä, mitä suuri yleisö on mieltä, mutta useasti se suuri yleisö on eri mieltä kuin meikäläinen, eivätkä ne esimerkiksi ole yhtä täpinöissä Everything Bad Is Good For Yousta kuten minä.

Jos tunnemme, merkkaa minut kontaktiksi Goodreadsissa.

Kolmen suosikkipalvelun/-tavaran listalta jäivät niukasti pois Kossin PortaProt, Dropbox, kymppispora, ahdas, joskin äkäinen auto, Evernote, Google Reader, Adium, sarastusvalo, Book Depository, Amazon Marketplace, Play.com, perusjärkkärikamera, pieni SD-kortille tallentava videokamera, Kapsi ja tietenkin Spotify.

Sarah Silverman on mahtava useilla eri tavoilla, mutta tämä on jälleen yksi sellainen:

HS: Vihreiltä ei selkeää kantaa poikien ympärileikkaukseen.

Vihreiden näkemykset poikien ympärileikkauksen sallimisesta tai kieltämisestä ovat ristiriitaiset. Vihreän liiton etiikkapaneelissa lauantaina Vantaalla puolueväki ei ollut valmis samanlaiseen ehdottomaan ympärileikkauksen kieltämiseen kuin tyttöjen osalta.

Jossain määrin tähän liittyy se, että koirien häntiä on laitonta typistää ilman lääketieteellistä perustetta.

Eilen televisiosta tuli Disko ja Ydinsota – aivan mahtava dokumentti suomalaisten televisiolähetyksien katsomisesta Neuvostoliiton ajan Virosta. Onneksi satuin sattumalta päätymään sen pariin.

Dokumentissa kerrottiin siitä, kuinka neuvostovirkamiehet suunnittelivat erilaisia häirintäkeinoja, ettei Suomen kapitalistinen propaganda (ts. normitelkkariohjelmat) saastuttaisi neuvostokansalaisten mieliä. Yhtenä hurjimpana häirintäkeinona mietittiin suurta häkkiä Viron rantavesille koppaamaan radioaaltoja.

Kun tulin television ääreen, kysyin kahteen kertaan ensimmäisen viiden minuutin aikana “eikun oikeesti, onko tää huumoripläjäys, ei tällaista nyt hei oikeasti…” Kyllä se ihan dokumentaariseksi oli tarkoitettu, vaikka tekijät olivat toki komediallisesta elementistä tietoisia.

Tyytymättömyys maan tilaan kasvoi, kun näki kuinka suomalainen K-Kaupan Väiski esitteli hersyviä lihatiskejä ja amerikkalaiset viettivät jännittävää elämää Dallasissa. Kaiken huippu oli se, että esitettiin televisiossa Emmanuelle. Sekös vasta jäi historiaan.

Muutama muukin kaveri oli vakuuttunut tuosta dokkarista, kuten esimerkiksi pni. Aika harvoin kuulee monesta suunnasta hehkutusta satunnaisesta virolaisesta dokkaripätkästä. Nyt sattui vain loistava tapaus kohdalle.

Tämän dokkarin voi nähdä vielä muutaman päivän ajan netistä Yle Areenalta. Suosittelen vahvasti.

Seuraavan kerran, kun kuulette uutisia jostain päin maailmaa, kun sensuroidaan internettiä, voitte muistella 80-luvun Neuvostoliittoa.

Työkaverini esitti taannoin erittäin hyvän kysymyksen. Hän kysyi (poikkeuksellisen miellyttävällä brittiaksentilla), onko lopullinen maalini standuppia tehdessä jossain pidemmällä kuin standupissa, esimerkiksi näyttelijänä tai televisiossa.

Ei ole, enkä ollut tajunnut edes ajatella asiaa noin. Nyt tajusin.

Maalini on siinä, että haluan tehdä standuppia mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman isosti, eikä siinä, että se olisi astinlauta johonkin muuhun. En ole järin kaksinen näyttelijä, enkä halua jättää päivätöitäni. Tosin ajatus omasta talkshow’sta olisi hauska, mutta lähinnä vain ajatuksen tasolla. Vaikka se on toki houkuttelevaa, ajatuksen konkreettiseksi tekeminen olisi vähän liian hankala ja luultavasti aivan liian haastava, ellei mahdoton temppu. Vähän samalla tavalla kuin vuoden 1990 Madonnan pokaaminen. (Outoa, että kaikista maailman ihmisistä juuri Vanilla Ice onnistui tuossa, ja on omia irtonaisia ohjelmiakin tehnyt.)

Tuo kysymys konkretisoitui, kun törmäsin viikko sitten koomikoille suunnattuun YLEn koekuvauskutsuun, jossa oli lueteltu liuta standup-koomikoita, joista oli tullut TV-juontajia (Tracey Ullman, Ellen DeGeneres, Jon Stewart). Jätin väliin, koska aika tai minä emme ole kumpikaan vielä kypsiä. Standupin teko nuhjuisissa klubeissa ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi on aivan loistavaa, enkä tahdo vielä muuta kuin lisää ja paremmin sitä samaa.

Standup on luonteva osa sitä samaa, joka alkoi 90-luvun loppupuolella, kun jostain kumpusi tarve muotoilla kirjaimia lauseiksi ja lauseita pikkuisen vinksahtaneiksi kolumneiksi. En niillä maksanut kuin ehkä kuukauden ruuat opiskelijabudjetilla, eikä niistä (edes opiskelijan) tuntipalkoille päässyt, mutta perkeles, se oli vain pakko kirjoittaa.

Eipä ilman sanomisen pakkoa muuten tulisi tätä blogiakaan tehtyä tai noustua kerta kerran jälkeen lavalle kokeilemaan, josko se uusi juttu toimisi, vai seuraako vain jäätävä hiljaisuus.

Luin Facebookista kaverin vahvistimen hurinaongelmista. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta jostain syystä koko ajan kuuluu tasaista hurinaa. Meikäläisellä oli täsmälleen samanlainen ongelma neljä vuotta sitten.

Oireet olivat ne, että kun tietokone ja antennipiuha olivat yhtä aikaa kiinni, hurina alkoi. Jomman kumman irroittamalla hurina loppui. Vaikutti siis maadoitusongelmalta. Koetin ratkaista silloin ongelmaa vimmaisella googlettamisella. Lopulta kävi ilmi, että tuon ongelman ratkaisee galvaaninen erotin, eli vaippavirran erotin. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta.

Loistavaa sinänsä, että yksi pieni palikka, jonkalaisesta ei ole ikinä ennen kuullutkaan, ratkaisee pitkään häirinneen ongelman. (Hei, olen markkinointihörhö, en sähköinsinööri.) Siksi se onkin niin loistavaa ja vaahtoamisen arvoista.

No, luulin, että tuo on niin yleinen ongelma, että kaikki elektroniikkakaupat ovat täynnä galvaanisia erottimia. Silloin ei ollut. Ne harvat paikat, joissa niitä oli, hinta oli 25 euroa tai jotain vastaavaa käsittämätöntä. Lopulta yksi pieni elektroniikkakauppa Haagassa pelasti tilanteen ja tarjosi noin kahdeksalla eurolla moisen.

Kaverin ongelma tänä päivänä oli helpompi ratkaista: suomalaisissa nettikaupoissa on galvaanisia erottimia vähän hemmetisti ja tätä nykyä ihan järjellisiin hintoihinkin.

Halusin kirjoittaa tämän ylös, että jonkun kohtalotoverin googletus käy helpommaksi. Ei ollut aikanaan ihan ensimmäinen eikä toinen googletus, joka ratkaisi ongelman.

(Joo, tämä oli viimeinen postaus aiheesta “vaippavirran erottimet”, kohta seuraa taas lisää vaahtoamista ja kulmikkaita vitsejä.)

Olen sanonut Hyssestä ja Flipistä jotain jokaisella keikalla. Viime keskiviikkona sanoin näin.

Standup: On The Rocks 30.9.2009 – kissat

Törmäsin tänään Marc Maronin 70 minuutin standup-settiin sen jälkeen, kun olin kääntynyt loppuunmyydyn Korjaamon ovelta, johon yritin mennä katsomaan Helsinki Comedy Festivalin antia. (Näemmä André Wickström vetää hyvin väkeä.)

Marc Maronin setti yllätti täysin takavasemmalta. En ole toviin nähnyt yhtä hyvää synkkää komediaa.

Tässä, olkaa hyvä:

Standup – Marc Maron from Troy Conrad on Vimeo.

Ron Moss oli frisbeetappaja, kuten videosta näkyy. Video sisältää verta ja karmivaa dialogia.

Tuo on helposti ankein frisbeevideo, jonka olen ikinä nähnyt.

via Sakari

Lisäsin kivan perusliudan On The Rocksin keikkoja kalenteriin. Nähdään mestoilla.

Kevään standupit jättivät nälän tehdä lisää. Olen kesän ajan hakannut uusia juttuja ja nyt on taas kova palo takaisin lavalle.

Panin setin vielä kerran uusiksi nyt unettomana hetkenä maanantain ja keskiviikon välisenä yönä. Tällä hetkellä se tuntui hyvältä idealta. Katsotaan, tuntuuko se vielä ylihuomenna Manalassa lavalla mikki kädessä seistessä hyvältä idealta.

Uutta on mm. natsikissa, Freud, Agassi, helvetin sisunautti ja Flipin ja Hyssen herkät suhteet. Muutamia vanhoja tuttuja juttujakin käsitellään, kuten Egypti ja tietenkin Hysse.

Tähän mennessä vahvistettuja keikkoja syksylle ovat nämä:

19.8.2009 Manala (in English)
22.8.2009 Manala, Art Goes Kapakka
26.8.2009 On The Rocks
19.9.2009 Ylioppilasteatteri, Tampere
3.10.2009 Comedy Club Rööperi, Old Anchor

Lisää on vielä tulossa mm. Rocksiin. Keikkakalenterina palvelee loistava.info/standup.

Chevy Voltin kaltaiset plug-in-hybridit tekevät ihmeitä bensantarpeelle seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Ideaalitilanteessa kukaan ei yksityisautoilisi, mutta siihen tuskin päästään, joten olisi aika pop siirtää yksityisautoilua sähkön puolelle. En ihan syytön itsekään ole yksityisautoiluun.

Kun nyt (me) markkinointi- ja viestintähörhöt emme pilaisi sitä suoranaisesti valehtelemalla: Chevy Volt gets 230 mpg!

Bullshit. Puhuisitte totta, kun totuuskin on niin houkutteleva.

Tiesitte aivan tasan tarkkaan, että jäätte tuosta vedätyksestä kiinni – miksi ihmeessä yhden päivän julkisuuden takia pitää tehdä moinen kusetus?

Koska itsekritiikki ei ole liian korkealla, käväisen vetämässä uudestaan Manalan English Clubilla keikan 19.8. klo 20.

Tältä se näytti viimeksi:

Niin kauan, kun kaikki menee putkeen, englanniksi vetäminen on helpompaa kuin luulisi. Jos taas suunnitelmasta joutuu poikkeamaan, ei ole oikein mitään, mihin fallbackata ja lirissä ollaan.

Isoin haaste siinä on se, että kun kielen nyanssit eivät ole yhtä hyvin hallussa kuin äidinkielessä, tulee käytettyä liian paljon sanoja ja paras ytimekkyys katoaa.

Suomenkielisiä keikkoja mitä todennäköisimmin alkaa tipahdella elokuulle.

On hyvää surrealismia ja huonoa surrealismia. Hyvä surrealismi avaa fiiliksiä, joita tavallisella kerronnalla ei saataisi aikaan.

Huono surrealismi on vain huonoa ja käsittämätöntä. Tänään vuorossa Internet Explorer -mainokset.

Ethän syö, kun katsot tätä mainosta, kiitos.

Lisää samaa kamaa löytyy Idsgnistä.