Eläimen mielenliikkeet – tapaus Hysse

Eilen tutkin Flipin mieltä. Tänään on valokeilassa Hysse.

On iltapäivä. Aurinko paistaa. Siihen aikaan voi tehdä mitä vaan, joten Hysse makaa liikkumattomana viiden sentin päässä patterista naama kohti seinää. Tässä on hyvä kissan olla seuraavat viisi tuntia.

Isäntäväki tulee kotiin. Nyt voi olla sosiaalinen. Hyssen näkemys sosiaalisuudesta on mennä istumaan monitorin viereen ja tuijottaa sanomatta mitään. Jos silittää tai koettaa ottaa syliin, Hysse flippaa ja lähtee pois.

Alkaa ramaista ja pitää löytää jokin paikka, johon voi mennä nukkumaan. Koska metsästäjänä kissat ovat kehittäneet tarkat aistit, Hysse valitsee kaikista mahdollisista nukkumapaikoista sukkapyykkilaatikon, joka on luultavasti koko kämpän nihkein mahdollinen paikka.

Jano iskee. Ikkunalaudalla on onneksi iso vesikippo. Kuitenkin, ennen kuin vesikiposta voi juoda, sitä pitää joka kerta siirtää vähäsen, mieluusti niin että vähän vettä läikkyy ikkunalaudalle.

Kynsistä on pidettävä huolta. Raapimalla saa omaehtoisen manikyyrin tehtyä. Joskus harvoin voi käyttää raapimapuuta, joka on tehty raapimapuumateriaalista, ja siten soveltuu kohtuullisen hyvin raapimapuuksi. Useammin voi kuitenkin käydä eteisessä rankaisemassa läppärilaukkua tai nahkakenkiä, koska ne ovat parempia raapimiseen kuin raapimiseen tarkoitetut asiat.

Yön tullen kämpässä on rauhallista. …lyhyen hetken verran, kunnes Hysse ja Flippi saavat päähänsä alkaa jahdata toisiaan pimeässä. Tätä varten on koko ilta levätty. Kun juoksut on juostu, on aika rauhoittua. Rauhoittuminen tarkoittaa Hyssen tapauksessa sitä, että se tulee sänkyyn syömään nukkuvien ihmisten hiuksia, koska se kelpaa ruuaksi paremmin kuin esimerkiksi kissanruoka.

Ei ihminen vain voi ymmärtää tuota tummanharmaata äpärää.

Eläimen mielenliikkeet – tapaus Flippi

Kello on yhdeksän illalla. Flippi makaa tyytyväisenä divaanissa. Yhtään mitään ei tapahdu. Silti Flippi villiintyy, pyörähtää pari ympyrää, heittäytyy selälleen ja katsoo ympärilleen kuin olisi nähnyt aaveen.

On aika käydä tarpeilla. Koska Flippi on siisti eläin, se menee vessakaapissa olevaan kissanhiekkalaatikkoon tekemään tarpeensa. Kun kissanjätökset ovat pudonneet hiekkaan, pitää ne peittää.

Siisteyden perikuva Flippi yrittää peittää tuotoksiaan raapimalla kaapin seinää kolmekymmentä senttiä hiekan tasoa ylempää. Tämän jälkeen se kääntyy ympäri katsomaan, joko on skeidat peitossa. Yllätyksekseen se huomaa, ettei hiekkaa ole niin yhtään tullut peitoksi raapimisen tuloksena. Pitää siis yrittää kovempaa. Mielestään timanttisen päätelmän jälkeen Flippi päättää nousta laatikon reunalle kurottamaan ja kuopsuttaa ihan kaapin yläreunasta. Katse taaksepäin – eikä se kissanpapana näemmä vieläkään ollut peittynyt.

Järkeilykykynsä huipulla taisteleva kissaeläin päätyy siihen, että niitä ei vain yksinkertaisesti pysty peittämään ja lähtee kaapista tyytyväisenä ulos. Ulos lähdettyään Flippi tiedottaa äänekkäästi pariin kertaan maukaisemalla, että homma on hoidettu, koska tällaisista jutuista nyt vaan pitää kertoa koko taloudelle.

On alkuyö. Kuten monena yönä aiemminkin, Flippi loikkaa CD-kaapin päälle. Tämä egyptiläisestä muinaisesta kissasta vuosituhansien aikana evoluution hioma suuri metsästäjä kokee yllätyksen. Hänen persuksissaan roikkuu ja heiluu joku tai jokin! Mestästäjänvietit iskevät päälle ja metsästetään tätä uhkaa juosten kolinalla ympyrää kapean kaapin päällä. Pian käy ilmi, että tämä uhka hanurissa onkin oma häntä, ja Flippi rauhoittuu.

Rauhoittuminen kestää viisi minuuttia, kunnes uusi uhka ilmestyy peräpään ylle – olkoonkin, että muistuttaa yllättävän paljon edellistä uhkaa. Metsästäminen lähtee käyntiin. Jälleen käy ilmi, että kyseessä on oma häntä.

Joskus ihmisparka ei vaan pysty tulkitsemaan eläimen mielenliikkeitä. Millaisiakohan ovat olleet ne kissat, jotka ovat karsiutuneet evoluution saatossa, kun ovat vaan vähän liian hönttejä?