Flippi kasvaa silmissä

Flippi poseeraa

Pieni kolli alkaa hiljalleen saada aikuisempia elkeitä. Korkeille paikoille hyppääminen ei tuota vaikeuksia, joten Hyssen makuuhuoneen tornissa sijaitseva punkka on aivan luonteva paikka pikkukollille. Hysse nukkuu usein näköetäisyydellä, ja antaa merkitseviä vihaisia katseita punkkansa suuntaan.

Eräällä kerralla Flippi ei huomannut, että punkka oli jo varattu, ja hyppäsi sinne. Hysse ei ottanut asiaa hyvin, mutta Flippi ei myöskään heti perääntynyt. Pienen sähinätuokion jälkeen vain Hysse jäi paikalle.

Hysse jaksaa vieläkin olla vähän nyreä, mutta yhä vähemmän sähinää kuuluu taloudessa.

Hysse antaa pahaa katsetta

Flipin nuoruus näkyy vielä siinä, että sängyn petaaminen on sellainen juttu, joka laukaisee metsästäjänvaistot. Evoluutio on ilmeisesti vuosituhansien myötä karsinut geenipoolista sellaiset egyptin maut, jotka eivät tajua petaustilanteessa hyökätä peiton pussilakanan kimppuun, kunnes kaksi sekuntia myöhemmin huomaa selkeästi vaarallisen ja/tai ravinnoksi kelpaavan tyhjän tyynyliinan, jota tulee käydä kurmottamaan.

Kollien erot alkavat tulla meille myös selväksi. Flippi syö mitä vaan oikeaa ruokaa muistuttavaa. Hysse on perin epäileväinen kaikkea sellaista ruokaa kohtaan, joka ei ole raksuja.

Kun Flippi ja Hysse saivat sian sydäntä, Flippi kehräsi ja söi vimmalla annoksensa. Hysse tarkkaili hetken annosta, otti vähän etäisyyttä ja antoi Flipin syödä omankin osuutensa. Kun kolleille antaa kuivakalaa, Flippi rouskuttaa niistä viisi samassa ajassa kun Hysse ehtii vähän närppäistä yhtä – ja sen jälkeen tiputtaa puolikkaan kalan suustaan lattialle, ja Flippi korjaa kalan parempiin suihin.

Talon sylikissan paikastakaan ei tule minkäänlaista kilpailua. Flippi hakeutuu oma-aloitteisesti pitkäksi ajaksi syliin kehräämään, kun taas Hysse ei tavallisesti puolta minuuttia pitempään sylissä viihdy.

Kollit tunnistaa myös äänestä. Flippi artikuloi miaunsa toteamalla sanan ”miauuuh” jokaisen kirjaimen korostetun selvästi. Hyssen vastine tälle on ”piip”!