5 asiaa, jotka vain kissataloudessa asuva tietää

”Hei, millaista on normaali arki kissataloudessa?”

Hyvä kysymys, kuvitteellinen ystäväni, joka kysyy oikeita kysymyksiä juuri kun aion kirjoittaa aiheesta ja tarvitsen kerronnalliseksi välineeksi tuollaisen kommentin. Kerronpa sinulle.

1. Satunnaista hörhellystä

Kissojen kanssa asuessa olennaisin ero kissattomuuteen on, että koko ajan tapahtuu jotain täysin satunnaista, mutta ei pahaa. Keittiössä rapisee vähän väliä kaappien päällä, koska toinen katti on päättänyt mennnä juoksentelemaan keittiön korkeimmalle kohdalle. Flippi päättää yllättäen, että toteuttaa metsästäjänviettiään selkäreppuun ja yrittää tappaa sen. Kolmelta yöllä on juoksukilpailu, koska molemmat ovat päättäneet, että vuosien patoutunut viha puretaan juuri silloin ja he jahtaavat toisiaan vimmalla. Hiekkalaatikolla käynnin voi täydentää kolistamalla hiekkalaatikon seiniä ja raapimalla niitä ja ihmettelemällä, mikä on, kun jätökset eivät peity, vaikka kuinka raapii kohtaa, jossa ei ole hiekkaa.

Keittiön kuningas. Derp.

2. Tuijotus

Eniten totuttelua vaatii se, että ihan joka päivä on hetki, jolloin jompikumpi – tai molemmat – tuijottaa. Tuijottaa pitkään, ei tee mitään, ei vaadi mitään. Vain tuijottaa. Aluksi tuo oli kuumottavaa, mutta siihenkin turtui.

Serious business!

Eivät tajua epäillä mitään. Eläinlääkäri odottaa.

3. Karvaa

KARVAA KAIKKIALLA! Aluksi sitä vastaan yritti taistella, mutta lopulta vain antoi periksi. Ostin kerran uuden takin ulkomaanmatkalta. Löysin siitä heti ensimmäisen päivän jälkeen Hyssen karvaa, vaikka Hysse ei ollut käynyt tuhatta kilometriä lähempänä takkia. Matkatavaroista ja muista (pestyistäkin) vaatteista karvat vain löytävät tiensä perille.

Olimme kaksi viikkoa poissa. Flippi istui ilmeisesti koko kaksi viikkoa tuolillani.

4. Et ikinä istu yksin

Jos ajattelee, että istunpa tässä rauhassa, joutuu ajattelemaan uudestaan. Puskemista tulee. Paljon.

Kaverikuva perjantai-illalle

5. Kerjäämistä

Nuo roikaleet osaavat kehonkielellään viestittää, että nyt on rapsutettava. Ellei ole täysin kuollut sisältä, ei pysty vastustamaan.

Rapsutusta taitaa vaatia

Happee

Sillä välin kun olitte töissä

Tasan eivät käy onnen lahjat. Me olimme töissä tienaamassa kissanruoka- ja kissanhiekkarahoja ja sillä välin toiset lököttävät auringonvalossa.

Kun Hysse tuli meille, mietiskelin, että mitäköhän se tekee päivisin, kun olemme töissä. Sitten kun makasin sairaana yhden päivän sängyssä, sain vastauksen: Ei tee niin yhtään mitään.

Vähän talkoohenkeä nyt, roikaleet. Ei täällä vaan noin voi makailla ja odottaa, että ruoka kannetaan pöytään.

Arvaa mitä teimme sillä välin, kun kävitte töissä? Emme mitään.

Almo Nature: The Promise

Almo Nature vinkkasi, että voisinko kirjailla pienen yhteistyöpostauksen The Promise -lyhärin tienoilta. Totesin, että mikäs siinä. Tämä on siis tehty kimpassa Almo Naturen kanssa, ei toimituksellista sisältöä (niin kuin Hysse ja Flippi olisi muutenkaan mitenkään superina vakava tai joku journalismipläjäys – kissakuvia ja videoita täällä räimitään menemään).

Kissanruoka on lähellä Hyssen ja Flipin sydäntä. Koiranruoka ei niinkään, mutta molempia tuossa promotaan. Tässä pätkässä haukku on pääosassa ja kertoo tarinaa sudesta ihmisen kaveriksi. Välillä panee miettimään, että miten nuo meidän laserosoittimia, huiskuja ja karvapalloja jahtaavat roikaleet voivat oikein olla villikissoista kehittyneet.

Almo Nature on teettänyt Gabriele Salvatoresilla The Promise -nimisen lyhärin eläimen ja ihmisen suhteesta. Tekijä kuvaa sitä nykyaikaiseksi saduksi ihmisestä, sudesta ja koirasta. Pointtina on korostaa eettistä vastuuta eläinten hyvinvoinnista. Tyypit pistävät menemään aika taidefilmiotteella, joten kyse ei ole ihan normimainoksesta.

Kyseessä on osa aLmore-ohjelmaa, jossa korostetaan sitä, että joskus elukoiden safka ei ole pelkästään elukoiden safkaa, vaan siinä pitäisi olla kiinni paljon muutakin.

Jos pitäisi valita, katsooko tuollaisia Gabriele Salvatores -pätkiä vai muitten brändien tyypillistä standardimeininkiä, jossa dubattu näyttelijä kaataa ruokaa kuppiin ja eläinnäyttelijä syö sen ahnaasti, valinta on helppo. (Salvatores voittaa, vie minusta ihan 6-0.) Toisaalta, on niissäkin pätkissä elukoita, joten ennemmin niitä tuijottaa kuin jotain rakennustarvikkeita promoavaa tuubaa. Lisäksi, niitä filkkoja harvoin ovat ohjanneet Oscarin saaneet tyypit. (Tämän on.)

Miten tämä kaikki liittyy märkäruokaan? Siten, että Almo Naturen tuotteiden pointti on luonnollisuus. Nuo meidän roikaleet eivät varmaan pakkausselostetta lue, mutta kaipa heidänkin ravinnossaan samat lainalaisuudet toimivat kuin ihmisillä. Jos me söisimme vain teollista mikroruokaa ja kaikkea muuta soopaa, ei se meillekään hyvää tekisi. Tässä vaiheessa postausta tajuan, että nuo taloutemme kaksi karvaista otusta todennäköisesti syövät paljon paremmin ja terveellisemmin kuin minä. Ilmankos ovat pysyneet hyvässä kondiksessa.

Tämän pitkän johdannon tarkoituksena on sanoa, että vaikka olette kissaihmisiä, niin vilkaiskaa tuo pätkä. Siinä on karvainen kaveri pääosassa. Lisäksi siinä on koira ja susi. Se on vaikuttavaa kamaa.

Traileri on nähtävissä tuossa alla – ja täysimittainen filmi on Almo Naturen saitilla. Toivottavasti he tekevät kissaversion myös jossain vaiheessa.

Tallinnan kissakahvila

Tallinnassa Stockmannin vieressä on kissakahvila Kassikohvik Nurri. Eihän siellä voi olla käymättä. Normaalisti en maksaisi femman sisäänpääsymaksua kahvilaan, mutta normaalisti kahvilassa ei myöskään ole kissoja pöydillä.

Internetistä vaikutteita imevää kissanystävää lämmittää se, että kissakahvilan säännöissä ei käytetä sanaa ”cat”, vaan joka kohdassa mainitaan ”kitty”.

Kassikohvik Nurri

Kahvilan kissat on selkeästi valittu seurallisimmasta päästä, koska kaikki tulivat moikkaamaan meitä. Muutama kissa oli aluksi hengailemassa piilokolossaan, mutta ajan oloon nekin tulivat katsomaan, olisiko rapsutusta tarjolla.

Suosikkimme oli tämä sisaruspari:

Kassikohvik Nurri

Kassikohvik Nurri

Kassikohvik

Muilla kissoilla vaikutti olevan vähän skismaa tämän tyypin kanssa, jolle muut sähisivät. Olikohan uusi tyyppi?

Kassikohvik Nurri

Kissat ovat steriloituja, rokotettuja ja terveystarkastettuja kissoja, joten ei kuumottanut yhtään, vaikka makailevat samoilla pöydillä, josta nautimme kahvilan antimet.

Kassikohvik Nurri

Kassikohvik Nurri

Hemingwayn kissat

Kävimme Key Westissä Floridassa. Kissaihmiselle Key Westin kiinnostavin nähtävyys on Hemingwayn kämppä, joka tätä nykyä on Hemingway-museo. Hemingway tykkäsi ns. Hemingwayn kissoista (eli ns. laivakissoista, eli ns. suokissoista eli polydaktyyleistä kissoista – eli suomeksi sellaisista kissoista, joilla on enemmän varpaita kuin normikissalla). Hänen kissojensa jälkeläiset asuvat edelleen talolla. Koska monivarpaisuus on periytyvää, iso osa talon kissoista tassuttelee tavallista reippaammalla varvasmäärällä.

Kissat kulkevat talolla vapaasti, mistä seuraa kotoisa fiilis. Minusta maailmassa on ihan liian vähän museoita, joiden vitriinien päällä makaa kissoja nuolemassa itseään puhtaaksi.

Hemingway Cats @ Hemingway House

Hemingway Cats @ Hemingway House

Hemingway Cats @ Hemingway House

Hemingway Cats @ Hemingway House

Hemingway Cats @ Hemingway House

Hemingway Cats @ Hemingway House

Key Westin boardwalkilla oli hullu kissamies, jolla oli kissashow. Koska kissoja ei paljon pysty käskemään, miehen hulluus oli show’n keskipiste ja kissat vain vähän temppuilivat. Ei sillä niin väliä, turisteinahan me olimme ja kyllä turistiviihde saa olla hömelöä.

Dominique's Circus Cats Show @ Key West

Dominique's Circus Cats Show @ Key West