5 asiaa, jotka vain kissataloudessa asuva tietää

“Hei, millaista on normaali arki kissataloudessa?”

Hyvä kysymys, kuvitteellinen ystäväni, joka kysyy oikeita kysymyksiä juuri kun aion kirjoittaa aiheesta ja tarvitsen kerronnalliseksi välineeksi tuollaisen kommentin. Kerronpa sinulle.

1. Satunnaista hörhellystä

Kissojen kanssa asuessa olennaisin ero kissattomuuteen on, että koko ajan tapahtuu jotain täysin satunnaista, mutta ei pahaa. Keittiössä rapisee vähän väliä kaappien päällä, koska toinen katti on päättänyt mennnä juoksentelemaan keittiön korkeimmalle kohdalle. Flippi päättää yllättäen, että toteuttaa metsästäjänviettiään selkäreppuun ja yrittää tappaa sen. Kolmelta yöllä on juoksukilpailu, koska molemmat ovat päättäneet, että vuosien patoutunut viha puretaan juuri silloin ja he jahtaavat toisiaan vimmalla. Hiekkalaatikolla käynnin voi täydentää kolistamalla hiekkalaatikon seiniä ja raapimalla niitä ja ihmettelemällä, mikä on, kun jätökset eivät peity, vaikka kuinka raapii kohtaa, jossa ei ole hiekkaa.

Keittiön kuningas. Derp.

2. Tuijotus

Eniten totuttelua vaatii se, että ihan joka päivä on hetki, jolloin jompikumpi – tai molemmat – tuijottaa. Tuijottaa pitkään, ei tee mitään, ei vaadi mitään. Vain tuijottaa. Aluksi tuo oli kuumottavaa, mutta siihenkin turtui.

Serious business!

Eivät tajua epäillä mitään. Eläinlääkäri odottaa.

3. Karvaa

KARVAA KAIKKIALLA! Aluksi sitä vastaan yritti taistella, mutta lopulta vain antoi periksi. Ostin kerran uuden takin ulkomaanmatkalta. Löysin siitä heti ensimmäisen päivän jälkeen Hyssen karvaa, vaikka Hysse ei ollut käynyt tuhatta kilometriä lähempänä takkia. Matkatavaroista ja muista (pestyistäkin) vaatteista karvat vain löytävät tiensä perille.

Olimme kaksi viikkoa poissa. Flippi istui ilmeisesti koko kaksi viikkoa tuolillani.

4. Et ikinä istu yksin

Jos ajattelee, että istunpa tässä rauhassa, joutuu ajattelemaan uudestaan. Puskemista tulee. Paljon.

Kaverikuva perjantai-illalle

5. Kerjäämistä

Nuo roikaleet osaavat kehonkielellään viestittää, että nyt on rapsutettava. Ellei ole täysin kuollut sisältä, ei pysty vastustamaan.

Rapsutusta taitaa vaatia

Happee

Sillä välin kun olitte töissä

Tasan eivät käy onnen lahjat. Me olimme töissä tienaamassa kissanruoka- ja kissanhiekkarahoja ja sillä välin toiset lököttävät auringonvalossa.

Kun Hysse tuli meille, mietiskelin, että mitäköhän se tekee päivisin, kun olemme töissä. Sitten kun makasin sairaana yhden päivän sängyssä, sain vastauksen: Ei tee niin yhtään mitään.

Vähän talkoohenkeä nyt, roikaleet. Ei täällä vaan noin voi makailla ja odottaa, että ruoka kannetaan pöytään.

Arvaa mitä teimme sillä välin, kun kävitte töissä? Emme mitään.

Tallinnan kissakahvila

Tallinnassa Stockmannin vieressä on kissakahvila Kassikohvik Nurri. Eihän siellä voi olla käymättä. Normaalisti en maksaisi femman sisäänpääsymaksua kahvilaan, mutta normaalisti kahvilassa ei myöskään ole kissoja pöydillä.

Internetistä vaikutteita imevää kissanystävää lämmittää se, että kissakahvilan säännöissä ei käytetä sanaa “cat”, vaan joka kohdassa mainitaan “kitty”.

Kassikohvik Nurri

Kahvilan kissat on selkeästi valittu seurallisimmasta päästä, koska kaikki tulivat moikkaamaan meitä. Muutama kissa oli aluksi hengailemassa piilokolossaan, mutta ajan oloon nekin tulivat katsomaan, olisiko rapsutusta tarjolla.

Suosikkimme oli tämä sisaruspari:

Kassikohvik Nurri

Kassikohvik Nurri

Kassikohvik

Muilla kissoilla vaikutti olevan vähän skismaa tämän tyypin kanssa, jolle muut sähisivät. Olikohan uusi tyyppi?

Kassikohvik Nurri

Kissat ovat steriloituja, rokotettuja ja terveystarkastettuja kissoja, joten ei kuumottanut yhtään, vaikka makailevat samoilla pöydillä, josta nautimme kahvilan antimet.

Kassikohvik Nurri

Kassikohvik Nurri