Blogi kuilun partaalla

Ensimmäinen näytös – esittely

Olen blogannut – ja bloggaan edelleen monessa eri kanavassa. Kaikkein vanhin niistä on rockblogini Roklintu, jo vuodesta 2002 käynnissä ja edelleen voimissaan. Toinen pitkään pyörinyt on matkablogini Henkka ja Saija matkalla vuodesta 2006. Kissablogini Hysse ja Flippi on ollut Hyssen syntymästä 2007 alkaen käynnissä. Stand up -komiikasta kertova blogini on ollut jo viisi vuotta linjoilla.

Koska nuo kaikki ovat tiukasti kiinni aihepiirissään, kahdeksan vuotta sitten mietin, että minulla pitäisi olla yksi ihan yleinen blogi, jossa vain vaahtoaisin kaikenlaisista jutuista, jotka ovat joko ihan loistavia tai ihan vehkeestä.

Toinen näytös – konfrontaatio

Huomasin, etten ole vuoteen päivittänyt tänne mitään. Olenko tasaantunut? Eikö minua enää mikään muu sykähdytä kuin rock, matkat, kissat ja komiikka? Tämähän on… vehkeestä?

En ole koskaan vielä tappanut blogia. En halua jättää sitä kitumaan internetin syövereihin unohtumaan, mutten halua myöskään kirjoittaa, ellen löydä tunteen paloa. Eikö mikään tunnu enää miltään?

Pitääkö tältä blogilta vetää vertauskuvalliset johdot irti töpselistä? (Töpselikin on tässä yhteydessä kuvainnollinen kerronnan keino, mutta lauserakenne olisi mennyt hirveän hankalaksi, jos olisin selittänyt sen auki.) Onko Loistavan aika ohi?

Kolmas näytös – ratkaisu

Hetkinen – olen ollut kaksi päivää putkeen ihan tulessa Better Call Saulista. Miksen vaahtoaisi siitä? Siitä nimenomaan pitää keuhkota, koska se on parasta televisiota sitten Breaking Badin. Se on samaan aikaan helppoa katsoa että myös kaukana valjusta television latteudesta.

Aion hehkuttaa taas jotain loistavaa. Loistava on palannut.

Uusintoja 90-luvulta

Olen pari viikkoa reissun päällä. Sieltä ei välttämättä tule päivitettyä Loistavaa. Siksipä toimin, kuten TV-yhtiöissä toimitaan – panen kesäksi uusintoja pyörimään ajastettuna.

Seuraavat postaukset tulevat olemaan uusintoja vuosituhannen vaihteen kolumneistani.

Johdanto

Tykkään vaahdota kaikesta sellaisesta, mikä on aivan loistavaa ja mikä on aivan karmivaa. Siihen väliin putoavat jutut ovat tylsiä. Voin taivastella tunteja ystävilleni jotain yksittäistä pientä asiaa, joka on joko tehty niin käsittämättömän hyvin, ettei pieni mieli voi siitä saada kiinni.

Toinen ääripää on yhtä mielenkiintoinen. Jos jokin on tehty niin huonosti, että siihen ei riitä edes tavallinen välinpitämättömyys, vaan vaaditaan aktiivista typeryyttä, sitä on pakko ihmetellä.

Ajattelin säästää ystäviäni, joille vaahtoan loputtomasti aivan pikkuriikkisistä asioista ja alkaa kirjata nämä ennemmin ylös tänne, jotta voivat valehdella ”joo, mä luin sen jo blogista”.

Miksi nimenä on Loistava.info, eikä vaikka .com? Koska .info-päätteen sai 3 dollarilla vuodeksi joker.comilta, joka sekin on loistava, muttei riittävän loistava, että siitä voisi vaahdota.

Jossain vaiheessa aion vaahdota joko plus- tai miinusmerkkisesti ainakin näistä – enkä sitten siitä ilmeisimmästä näkökulmasta: Bill Hicks, pokeri, HST, Markku Uusipaavalniemi, Mac / OS X, iPod, YTV:n matkakorttiviritykset, A 641 -> A1, Firefox, frisbee, Lifehacker, Tempur, kovalevylliset digiboksit, Quicksilver, Penn & Tellerin Bullshit, kameran muistikortti, jossa on USB-liitin samassa ja ihmiset, jotka metron tullessa alkavat kävellä metron kulkusuuntaan, vaikkeivät vielä tiedä, mihin kohtaan ovi pysähtyy.

Näkökulma tässä blogissa on häpeämättömän puolueellinen ja itsekäs. Vaikka aion olla erittäin puolueellinen, tällä ei ole mitään piilotettua agendaa. Jos pidän jostain, sanon sen. Jos vihaan jotain, sanon sen. Jos tällä maailma paranee, joku löytää jotain uutta ja huonoudelle käy ohkaisesti, se on kiva sivuvaikutus.