Niillä on joku kummallinen diili Hong Kongin postin kanssa, joka mahdollistaa sen, että postikulut sisältyvät häkellyttävän pieneen hintaan. Esimerkiksi US/EU-töpseliadapterin saa 63 eurosentillä omaan postilaatikkoonsa. Kama tulee 2-3 viikossa, eli halpa hinta tarkoittaa myös hidasta kuljetusta.

Olen kaikennäköistä hassua krääsää tilannut tuolta puoli-ilmaiseksi. Tässä parhaita paloja:

• Korttilompakko (jota myydään käyntikorttikotelona)
• iPhone-kuori sekä punaisena että mustana (musta on aavistuksen veltto, tuo punainen on parempi)
• Efektipedaaleita ja viritysmittareita ja muuta musiikkikamaa varten järjetön pinkka ysivolttisia pattereita
• Apple Displayport -> DVI -adapteri
• Minikolmijalka
• Capo kitaraan
• Bassoon varakielet

Kaikki tuo on ollut murto-osa vastaavan kaman hinnasta verrattuna minkä tahansa muun kaupan hintoihin. Kaikki on ollut sitä mitä on pitänyt. Käsittämätön putiikki.

En lähtisi tuolta ostamaan mitään, minkä oikeasti tarvitsisi olla hyvä, mutta halpaan krääsään tuo on maailman paras paikka.

Putkietuaste iPod-telakassa on aika hassu ajatus. Putket toki tuovat lämpöä soundiin, mutta oikeasti, loppupeleissä kysymys on vain fiiliksestä. Kun vahvistimen päällä hehkuvat putket, onhan siinä oma vetovoimansa. Vahvistin kuulostaa toki hyvältä, siitä ei tämä jää ainakaan kiinni. Viimeistely laitteessa on ihan viimeisen päälle. Materiaalit tuntuvat hyviltä, vahvistin painaa kokoisekseen todella reippaasti ja se on tyylikkään pienieleinen.

iTube-mallistoa on tarjolla laajasti. Tässä tapauksessa koeajossa on kaiuttimien ja vahvistimen paketti nimeltä iTube Red-i. iTube Red-i:ssä mukana tulleet näyttävät pienet kaiuttimet ovat ihan kohtuulliset, paitsi bassopuolella. Jos tosissaan olisi, tuohon kannattaisi lyödä jotkut pienet hifimmät kaiuttimet mukaan.

En näillä lähtisi isoja stereoita korvaamaan, mutta keittiöstereoina nuo ovat jokseenkin niin loistavat kuin vain suinkin voivat olla. Se on aika lailla fiiliksestä ja ulkonäöstä kiinni, ja niissä tämä pieksee melkein mitkä vaan olohuonesterkat.

Näitä myydään ympäri nettiä aika kovaan hintaan, mutta kun shoppailee ympäriinsä, löytää aika halpoja diilejä. Ostin omani Planet Gizmosta.

Crosspostattu myös Roklintuun.

Olen itsekin kaikenlaisia timelapseja tehnyt, mutta tuohon yllä olevaan verrattuna kaikki tuo on ihan pikkunäpertelyä. Tuo on häkellyttävän loistavaa kamaa.

Nyt on kämppä vaihdettu ja kylppäriremontti tehty. Kului päätöksestä kolme vuotta, ja oli kylppäriremontin aika. Jouduin käymään kellarissa suihkussa kolme viikkoa sen takia. On se silti sen arvoinen. Höyrysuihku on mainio. Suihkukaapissa samaan hintaan mukaan tullut infrapunasauna tosin on aika väsynyt. Tuskin tulee sitä käytettyä paljon.

Olen tämän viikon treenaillut bassonsoittoa 20 vuoden kitaran soittamisen jälkeen. Kerrostaloasunnossa bassottelu vahvistimen kanssa ei ole mitenkään suositeltavaa, joten olen runnonut menemään Line 6 Toneport GX:llä (joka on vanhempi tuotannosta poistunut malli tuosta otsikon vimpaimesta, siksi en suosittele tätä), läppärillä ja kuulokkeilla.

Koska tuo on Line 6, tuo vimpain sekä oheiset softansa osaavat mallintaa enemmän kitara- ja bassovahvistimia ja -efektejä kuin kukaan kotisoittelija tarvitsee. Rahalla saa malleja lisääkin, jos suuruudenhulluus iskee. Koska tuo on Line 6, ne mallit kuulostavat myös hyvältä. Minkäänlaista kuuluvaa latenssia ei ole, koska kuulokkeet laitetaan suoraan Line 6 -mötikkään kiinni, ei tietokoneeseen. Tuolla tekemäni nauhoituksetkin kuulostavat hemmetin hyvältä – paljon paremmalta kuin mikään kerrostaloasuntovolyymeilla tehtävä mikitetyillä vahvistimilla nauhoitus.

Jos jotain pitää kritisoida, niin softapakettien asennusohjelmat ovat ainakin OS X:llä aika nihkeitä ja vaativat Line6:lle tunnusten luonnin. Onneksi sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran.

Hemmetti, jos tällaisia olisi ollut jo 20 vuotta sitten, minulla olisi ihan timanttisia nuoruuden innossa tehtyjä kokeiluita kovalevyllä.

Ainoa, mikä kummastuttaa on se, että miten on mahdollista, ettei 20 vuoden treenaamisellakaan ole tullut järin kaksiseksi kitaransoittajaksi? Ehkä 33 vuoden iässä voi todeta, ettei minusta sittenkään tullut kitarasankaria. Vastustelen parhaillaan himoa ostaa viisikielinen basso, kun nelikielisessäkin on riittävästi haastetta minulle.

Hörppäsimme kahvit. Kahvia imuroidessa muistin, että miksi pidin Regatasta. Se on kummallinen, täysin käsittämätön ja erinomaisen lämminhenkinen vaja Töölön reunalla. On noita isoja kahvilaketjuja nähty ihan riittämiin, joten välillä tekee hyvää käydä kokeilemassa jotain ihan muuta. Regattassa on reilu meininki, ja aika on pysähtynyt 70-luvun alkuun.

Regatan tyypit ovat olleet ovelia, ja tehneet lehtijuttuja kirjoittaville ja Regatan tarinaa eteenpäin kertoville täkyksi sen, että santsikuppi ei ainoastaan ole ilmainen, vaan he jopa maksavat viisi senttiä santsikupin ottajalle. Ei ole ihme, että Eat.fi:ssä kahvila on saanut poikkeuksellisen hyvän arvosanan.

(Kuva: Saija)

Tässä minun pinkkani:

Kaunokirjallisuus
Cooper, Dennis – Frisk (suomeksi) (ilmainen, hae pois)
Hornby, Nick – Slam (kovakantinen)
Hotakainen, Kari – Huolimattomat (kovakantinen)
Palahniuk, Chuck – Eloonjäänyt
Palahniuk, Chuck – Rant
Röyhkä, Kauko - Ocean City (kovakantinen)
Röyhkä, Kauko - Job (kovakantinen)
Röyhkä, Kauko - Avec
Thirlwell, Adam – Politics (ilmainen, tule hakemaan pois)
Eurooppa – sata nuorta ääntä (ilmainen, tule hakemaan pois)

Bisnes
Branson, Richard – Losing My Virginity – The Autobiography
Chapman - In Search For Stupidity (kovakantinen)
Haig, Matt – Brand Failures (kovakantinen)
Komisar – The Monk and the Riddle
Law – Creative Company (kovakantinen)
Lewis, David – The Soul of the New Consumer
McKenna – Total Access (kovakantinen)
Steinbock, Dan – The Nokia Revolution (kovakantinen)
Business – The Ultimate Resource (kovakantinen, 2172 sivua)

Rock
Chang, Jeff – Can’t Stop, Won’t Stop – The Oral History of the Hip-Hop Generation
Cross, Charles R. – Heavier Than Heaven, The Biography of Kurt Cobain
Dave Navarro & Neil Strauss – Don’t Try This At Home
Des Barres, Pamela – I’m With The Band
Marilyn Manson & Neil Strauss – Helvettiin ja takaisin (kovakantinen)
Slash with Anthony Bozza – Slash
System of a Down – Right Here in Hollywood
All Music Guide to Rock (ilmainen, hae pois)
Sinä olet tähti – matkaopas poptähteyteen (ilmainen, hae pois)

Muu
Bernard, Jami – Tarantino on Tarantino (suomeksi)
Brunson, Doyle – Super System – A Course in Power Poker
Matusow, Mike – Check-Raising The Devil (kovakantinen)
Simpson, Colton – Inside the Crips (kovakantinen)

En lähde postittamaan, mutta noudettuna Töölöstä lähtevät halvalla, toiset jopa ilmaiseksi. Pane meiliä etunimi.sukunimi@iki.fi.

Toki 999 EUR läppäristä on sekin aika paljon, mutta ei mahdottomasti, kun ottaa huomioon, että näillä on tapana pitää arvonsa yllättävän hyvin. Myin pari viikkoa sitten kaksi vuotta vanhan ensimmäisen sukupolven Airin 550 eurolla – ja kiinnostuneita ostajia riitti useampia. Jos koneen hinnasta katoaa vain 45 % kahdessa vuodessa, se ei ole kovin paha diili.

Eiköhän taas kahden vuoden päästä tämä myydä viidelläsadalla, kun tämä kone on ensin maannut sohvakannettavana sylissä ja käynyt reissaamassa ympäri maailmaa ja osteta uusi vieläkin parempi.

Kun uusi Air lanseerattiin, ihmettelin aluksi, miksi siihen on jätetty niin nuhainen prosessori (Hinnat alkaen -mallissa 1.4 GHz Core 2 Duo), mutta koekäytössä huomasi hyvin nopeasti, että prosessori ei ole sittenkään pullonkaula. Olennaisempaa on, ettei prosessori tiputa nopeuttaan niin nopeasti kuin kuumenemisongelmista kärsineet aiemmat Airit. Teknisesti meikäläistä lahjakkaampien tarinat kertovat, että aiempien Airien kuumenemisongelmiin auttaisi CoolBook-niminen softa, jota en tullut kokeilleeksi. Vielä olennaisempaa nopeuden kannalta on se, että uusissa Aireissa ei ole enää perinteistä kovalevyä, vaan vähän hemmetisti nopeammat flash-muistit kovalevyn tilalla.

Samaa tarvetta tämäkin ajaa kuin vanhempi Air, mutta reippaasti paremmin. Tämä on pienempi, vieläkin kevyempi kuljettaa (1.06 kg), akku kestää pitempään, trackpad on uudenmallinen, edellisen ainoa heikko kohta eli sarana on vahvempi ja kone tuntuu paljon nopeammalta peliltä kuin edellinen. Hieman yllättäen näytössäkin on aavistuksen enemmän tilaa (=pikseleitä) tarjolla kuin edellisen mallin 13-tuumaisessa ruudussa – nyt tarjolla on 1366*768 px.

Toisin kuin edeltäjäänsä, moni voisi jo tätä käyttää ykköskoneena, paitsi jos sattuu tekemään enemmälti video- tai kuvaeditointia. Tosin, jos moista tekee, poikkeuksellisen kevyt kannettava on aika väärä ratkaisu muutenkin. Kyllä tällä silti ihan komeasti satunnaiset HD-videon editoinnit iMoviella tekee.

Tästä saa myös telkkariin kytkettävän mediakoneen ihan näppärästi. Sitä tarvetta varten joutuu shoppaamaan Applen läppäreiden suurimman hölmöilyn, Mini Displayport -> DVI (tai HDMI) -adapterin. Tämän kokoisessa koneessa tuon adapterin tarpeen ymmärtää, mutta 15″ MBP:ssa en oikein tykkää tuosta ratkaisusta. Applen kaupassa tuo adapteri maksaa törkeät 29 EUR, DealExtreme taasen toimittaa kotiin DVI-version 7.73 dollarilla ja HDMI-version 10.41 dollarilla, sis. postikulut.

Sen perusteella, mitä olen muilta tämän koneen hiljattain ostaneilta kuullut, kaikki ovat pitäneet paljon. Sitä mieltä minäkin olen, loistava masiina tämä on. Tämä ei ole missään tapauksessa one-size-fits-all -kone, mutta sohvalle, matkalle ja kaupungille tämä on aika lailla paras mahdollinen peli.

Kuva: Mario Yang (Creative Commons)

Kuva: p_a_h (Creative Commons)

Anu työsti pari vuotta sitten Hyssen. Hysse on loistava, voin suositella. Hysse-amigurumi ei tosin ole myynnissä.

Kauppa: the ageing young rebel
Blogi: the ageing young rebel

Jatkan loistava.infossa muiden loistavuudesta ja siitä toisesta ääripäästä kertovien juttujen tarinoimista ihan samaan entiseen tapaan.

Olen viikon verran lueskellut tuolla, ja olen edelleen todella vakuuttunut tuosta vimpaimesta. Sillä on erittäin hyvä lukea. Sillä ei ole hirveän hyvä tehdä oikein mitään muuta, joten se ei ole mikään iPadin kilpailija. Toisaalta, iPad – tai mikään muukaan taustavalolla toimiva ja painava laite – ei pärjää Kindlelle lukualustana.

Kindlen erinomaisuus on kahdessa asiassa: käsittämättömän tarkassa näytössä ja sujuvasti toimivassa Amazonin kirjakaupassa.

E-ink-näyttö on parempi kuin mikään muu ikinä käyttämäni näyttö. Sen tarkkuus on 167 pikseliä tuumalla ja se tarjoaa 16 harmaasävyä, joten kirjaimista ei ainakaan minun näölläni erota pikseleitä, vaikka kuinka läheltä katsoisi. (Vrt. iPad 132 ppi, Nokia N900 267 ppi, vanha iPhone 163 ppi, uusi iPhone 326 ppi, normiläppärit 100-120 ppi.) Vaikka kuva on skarppi, vielä kovempi juttu on se, että siinä ei ole silmiä rasittavaa taustavaloa.

E-ink näyttää niin paljon painetulta tekstiltä, että kun laite tuli suojakalvolla varustettuna käyttöönotto-ohjeet ruudulla valmiina näkyvissä, luulin, että ne olivat siihen kalvoon painetut. Kun repäisin kalvon pois ja teksti ja kuvat jäivät vielä ruudulle, tuli hetkellinen WTF. Jokseenkin jokainen tuon vimpaimen nähnyt on heti ihmetellyt tuota näyttöä.

Koska näyttö on sähköistä mustetta, se ei syö virtaa muulloin kuin silloin, kun sivua vaihdetaan tai ruudulla tapahtuu jotain muuta. Siksi näyttö ei ole koskaan pimeänä, vaan siinä on aina joku screensaver-henkinen kuva.

Amazonin Kindle-kirjojen kauppa on se toinen näpsäkkä juttu tässä vimpaimessa. Langattoman verkon yli pääsee Amazonille shoppailemaan, ja maksaminen ja imuroiminen käy ihan vilauksessa. Kirjat maksavat hiukkasen vähemmän kuin painetut versiot – joskaan ei ihan hirveästi vähemmän. Tosin painetun kirjan ja Kindle-kirjan eroa leventää se, ettei minkäänlaisia postikuluja tule päälle, ja Suomen alviakaan ei tarvitse USA-Amazonista tilatessa maksaa. Kirjojen lisäksi tarjolla on myös sanomalehtiä ja aikakauslehtiä, mutta toistaiseksi aika niukasti. En suostu ymmärtämään, miksi Wirediä ei ole vielä tarjolla tuolle ja miksi joudun edelleen maksamaan kipeät 70 dollaria vuodessa paperisen version tilauksesta.

Ilmaistakin luettavaa löytyy Kindlelle vaikka kuinka. Muutamia klassikoita, joissa tekijänoikeus on vanhentunut, on tarjolla ilmaiseksi Amazonilla, ja tuoreemmasta tavarasta esimerkiksi Cory Doctorow’n Little Brother on Kindle-versiona ilmaiseksi jaossa.

Kindle osaa lukea myös PDF:iä. Koska tuolla rauhallisesti päivittyvällä näytöllä ei ole mielekästä zoomailla tai pannailla, ne PDF:t, jossa on pientä tekstiä, jäävät ihan kylmästi lukukelvottomiksi. Isommat tekstit toimivat toki hienosti.

Suomenkielistä kirjallisuutta ei Kindlelle juuri ole tarjolla myynnissä, jos yhtään. (Ilmaisia suomenkielisiä kirjoja löytyy lonnrot.netistä.) Ehkä kotimaiset kustantajat siirtyvät jossain vaiheessa julkaisemaan Kindlelle sähköisiä kirjoja, mutta en ihan vielä pidättäisi hengitystäni.

Laitteessa on myös verkkoselain, mutta se ei juuri innosta, koska scrollaaminen on tuskaista tällaisella näytöllä. Samasta syystä blogienkaan lukeminen ei suuremmin lämmitä. Tuohon kaipaisi ennemmin kunnollista RSS-lukijaa, joka ottaisi Kindlen käyttöliittymän erilaisuuden huomioon.

Kindle tekee tasan yhden asian hyvin, ja se riittää. Kindlellä on hyvä lukea – jopa niin hyvä, että luen pitkiä teoksia siitä mieluummin kuin paperisesta kirjasta. Se on paljon sanottu.

(Disclosure: Saan muutaman hassun euron jokaisesta tämän postauksen linkkien kautta tilatusta Kindlestä. Lisäsin linkit vasta sitten, kun huomasin, että porukka on täpinöissä ostamaan Kindlen tämän postauksen perusteella. Se on vielä kahden kuukauden kokemuksenkin jälkeen timanttinen vimpain, joten ei hävetä promota sitä.)

Edit 15.10.2011: nyt on myös 109 dollarin näppäimistötön versio saatavilla. Kindle, Wi-Fi, 6″ E Ink Display

Kasasin komiikalleni Facebook-sivun ja tuuppasin ensimmäistä kertaa verkkoon vähän pitempää videonpätkää, jossa on otteita tähänastisesta materiaalista.

Kaikki itsepromoaminen tällaisessa harrastelijakomiikassa tekee minulle jotenkin vaivautuneen olon. Ehkä tällainen horostelu on kuitenkin hyväksi.

editointi jälkeenpäin: Päädyin hoitamaan komiikkajutuilleni ihan oman domaininkin, joten Loistava.infossa ei enää siitä aiheesta sen suuremmin vaahdota.