Kindle on loistava

Amazon julkaisi elokuun 2010 lopulla uuden Kindlen. Hinta oli tippunut sen verran reippaasti, että päätin, että nyt on aika ostaa moinen. Kuljetuksineen ja Suomen alveineen se maksaa tuolta aiemmin mainitun linkin kautta ostettuna 195.18 dollaria (=153 EUR). Edit marraskuussa 2011: Ovat näemmä entisestään tehneet halvemmaksi noita.

Olen viikon verran lueskellut tuolla, ja olen edelleen todella vakuuttunut tuosta vimpaimesta. Sillä on erittäin hyvä lukea. Sillä ei ole hirveän hyvä tehdä oikein mitään muuta, joten se ei ole mikään iPadin kilpailija. Toisaalta, iPad – tai mikään muukaan taustavalolla toimiva ja painava laite – ei pärjää Kindlelle lukualustana.

Kindlen erinomaisuus on kahdessa asiassa: käsittämättömän tarkassa näytössä ja sujuvasti toimivassa Amazonin kirjakaupassa.

E-ink-näyttö on parempi kuin mikään muu ikinä käyttämäni näyttö. Sen tarkkuus on 167 pikseliä tuumalla ja se tarjoaa 16 harmaasävyä, joten kirjaimista ei ainakaan minun näölläni erota pikseleitä, vaikka kuinka läheltä katsoisi. (Vrt. iPad 132 ppi, Nokia N900 267 ppi, vanha iPhone 163 ppi, uusi iPhone 326 ppi, normiläppärit 100-120 ppi.) Vaikka kuva on skarppi, vielä kovempi juttu on se, että siinä ei ole silmiä rasittavaa taustavaloa.

E-ink näyttää niin paljon painetulta tekstiltä, että kun laite tuli suojakalvolla varustettuna käyttöönotto-ohjeet ruudulla valmiina näkyvissä, luulin, että ne olivat siihen kalvoon painetut. Kun repäisin kalvon pois ja teksti ja kuvat jäivät vielä ruudulle, tuli hetkellinen WTF. Jokseenkin jokainen tuon vimpaimen nähnyt on heti ihmetellyt tuota näyttöä.

Koska näyttö on sähköistä mustetta, se ei syö virtaa muulloin kuin silloin, kun sivua vaihdetaan tai ruudulla tapahtuu jotain muuta. Siksi näyttö ei ole koskaan pimeänä, vaan siinä on aina joku screensaver-henkinen kuva.

Amazonin Kindle-kirjojen kauppa on se toinen näpsäkkä juttu tässä vimpaimessa. Langattoman verkon yli pääsee Amazonille shoppailemaan, ja maksaminen ja imuroiminen käy ihan vilauksessa. Kirjat maksavat hiukkasen vähemmän kuin painetut versiot – joskaan ei ihan hirveästi vähemmän. Tosin painetun kirjan ja Kindle-kirjan eroa leventää se, ettei minkäänlaisia postikuluja tule päälle, ja Suomen alviakaan ei tarvitse USA-Amazonista tilatessa maksaa. Kirjojen lisäksi tarjolla on myös sanomalehtiä ja aikakauslehtiä, mutta toistaiseksi aika niukasti. En suostu ymmärtämään, miksi Wirediä ei ole vielä tarjolla tuolle ja miksi joudun edelleen maksamaan kipeät 70 dollaria vuodessa paperisen version tilauksesta.

Ilmaistakin luettavaa löytyy Kindlelle vaikka kuinka. Muutamia klassikoita, joissa tekijänoikeus on vanhentunut, on tarjolla ilmaiseksi Amazonilla, ja tuoreemmasta tavarasta esimerkiksi Cory Doctorow’n Little Brother on Kindle-versiona ilmaiseksi jaossa.

Kindle osaa lukea myös PDF:iä. Koska tuolla rauhallisesti päivittyvällä näytöllä ei ole mielekästä zoomailla tai pannailla, ne PDF:t, jossa on pientä tekstiä, jäävät ihan kylmästi lukukelvottomiksi. Isommat tekstit toimivat toki hienosti.

Suomenkielistä kirjallisuutta ei Kindlelle juuri ole tarjolla myynnissä, jos yhtään. (Ilmaisia suomenkielisiä kirjoja löytyy lonnrot.netistä.) Ehkä kotimaiset kustantajat siirtyvät jossain vaiheessa julkaisemaan Kindlelle sähköisiä kirjoja, mutta en ihan vielä pidättäisi hengitystäni.

Laitteessa on myös verkkoselain, mutta se ei juuri innosta, koska scrollaaminen on tuskaista tällaisella näytöllä. Samasta syystä blogienkaan lukeminen ei suuremmin lämmitä. Tuohon kaipaisi ennemmin kunnollista RSS-lukijaa, joka ottaisi Kindlen käyttöliittymän erilaisuuden huomioon.

Kindle tekee tasan yhden asian hyvin, ja se riittää. Kindlellä on hyvä lukea – jopa niin hyvä, että luen pitkiä teoksia siitä mieluummin kuin paperisesta kirjasta. Se on paljon sanottu.

(Disclosure: Saan muutaman hassun euron jokaisesta tämän postauksen linkkien kautta tilatusta Kindlestä. Lisäsin linkit vasta sitten, kun huomasin, että porukka on täpinöissä ostamaan Kindlen tämän postauksen perusteella. Se on vielä kahden kuukauden kokemuksenkin jälkeen timanttinen vimpain, joten ei hävetä promota sitä.)

Edit 15.10.2011: nyt on myös 109 dollarin näppäimistötön versio saatavilla. Kindle, Wi-Fi, 6″ E Ink Display

Bussipysäkillä

Olin tulossa töistä, ja odotin Fredalla bussia. Bussipysäkin keskelle oli pysäytetty musta pikkuisen vaille kymmenvuotias Toyota Avensis -farmari, jonka etupuskuri repsotti vähän. Auto oli käynnissä ja kuski sisällä. Bussipysäkin edessä ja takanakin oli ihan hyvin tilaa.

Noin viisikymppinen hieman harmaantunut herrasmies ylitti kadun. Hän kopautti ohi mennessään sormilla kaksi kertaa konepeltiin hiljaa ja viittoi, että kuski voisi mennä eteenpäin pois bussin tieltä.

Auton kuljettaja raivostui ja pomppasi ylös autosta. Kun kuljettaja tuli autosta, huomasin, että hän oli noin kolmekymppinen nuorekkaisiin vaatteisiin ja Ed Hardy -henkiseen lippalakkiin pukeutunut pikkuisen keskimääräistä lyhyempi mies. Kuljettaja alkoi huutaa herrasmiehelle, siitä että ”sä et voi koskea… sulla ei ole mitään oikeutta koskea toisen omaisuuteen!” Herrasmies jatkoi rauhallisesti puhumista, joten en kuullut mitään. Jatketusta nuoruudesta ohuesti kiinni pitävä kuljettaja tuli niin lähelle, että heidät erotti vain rumasti värjätty lippalakin lippa. Hän jatkoi uhoamistaan. Herrasmies ei nostanut ääntään eikä perääntynyt.

Bussipysäkillä olleet ihmiset alkoivat selkeästi asettua siten, että jos menee rähinäksi, he torppaavat tuon mukanuorekkaan tyypin maihin. Tyyppi jatkoi peilin edessä harjoittelemiensa fraasien ja ilmeiden toistamista.

Lopulta lippalakki kääntyi ja mies palasi autoonsa. Hän siirsi sitä raivolla kymmenen metriä eteenpäin – sikäli kuin 1.6-litraisesta Avensiksesta raivoa saa irti – ja jäi murjottamaan autoonsa.

Oliko minulla tässä jokin pointti? Toki. Pointtini on se, että uskon, että hän ei elä unelmaansa. Uskon myös, että hän saa aika tiheään pataansa. Samaan aikaan minä olen toisaalla, annan ihmisten elää omia elämiään ja kuuntelen korvalapuista jotain hyvää podcastia.

Häpeämätöntä itsepromoamista

Päätin pitää omista stand up -vedoistani kovempaa mölyä nyt syksyllä. Tällä hetkellä olen sellaisessa tilanteessa, että jos vedän liudan huonoja keikkoja, tai en kirjoita uutta materiaalia, olen aika lailla jumissa. Jos taasen täräytän sarjan ässävetoja ja kirjoitan muutamankymmentä minuuttia lisää timanttista kamaa, aukeaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Kasasin komiikalleni Facebook-sivun ja tuuppasin ensimmäistä kertaa verkkoon vähän pitempää videonpätkää, jossa on otteita tähänastisesta materiaalista.

Kaikki itsepromoaminen tällaisessa harrastelijakomiikassa tekee minulle jotenkin vaivautuneen olon. Ehkä tällainen horostelu on kuitenkin hyväksi.

editointi jälkeenpäin: Päädyin hoitamaan komiikkajutuilleni ihan oman domaininkin, joten Loistava.infossa ei enää siitä aiheesta sen suuremmin vaahdota.

Avioliitosta

Morjens. Olen avioliitossa.

Minun avioliittoani ei mitenkään millään tavalla haittaa muiden ihmisten lupa mennä naimisiin. Voisiko joku selittää minulle, miksi jotkut ovat valmiita käyttämään aikaansa ja vaikutusvaltaansa siihen, että varmistavat, että kaikki aikuiset eivät saisi mennä naimisiin? Miten se haittaa heidän elämäänsä? Miksi heistä poikkeavien ihmisten käyttämä termi avioliitostaan on koko tämän keskustelun keskipisteessä?

Millä tavalla mikään minkään parin sisäisiin juridisiin järjestelyihin liittyvä laki vaikuttaa muuhun kuin siihen pariin?

Loistava koomikko Aziz Ansari kiteytti hyvin:

”Now, my whole take on, you know, the gay rights issues, particularly gay marriage, is, let’s be honest, if you’re against gay marriage, you just don’t like gay people, and you want to stick it to ’em, and I’m not saying I wouldn’t do the same thing if I was presented with similar opportunities.

Like, if there was a law up for debate where it was like, ”Hey, man, you think guys that wear tight t-shirts and get bottle service at nightclubs should be allowed to own property?” ”I’d be like HELL NO, I hate those guys.” Yeah, um, it violates the sanctity of owning property, and it says in the bible they’re douche bags. Whatever I need to say so you don’t think this is coming from purely a place of hate.”

Stand up: miksi teen tätä?

Hiljattain tuli vuosi ja muutamankymmentä keikkaa täyteen stand upin esittämistä julkisesti.

Kevätkausi alkaa päättyä ja aloin taas miettiä, miksi tämä on oikein niin mielekästä puuhaa. Kun olisi kaikenlaista muutakin tekemistä, niin mikä saa meikäläisen käyttämään iltoja siihen, että treenaa settiä kerta kerran jälkeen läpi ja juoksee kaiken maailman klubeilla puhumassa outoja ihmisille? Vastaus on se fiilis, joka tulee siitä, kun homma toimii.

Silloin, kun homma toimii, jokainen sana on hulvaton ja jokainen ele saa porukan nauramaan, kaikki setupit ovat timmejä ja punchit menevät perille. Silloin on fiilis, että voisi tehdä mitä vaan. Sitten on niitä iltoja, jolloin mikään homma ei toimi, samat jutut kuin edellisellä timanttisella keikalla eivät naurata ketään ja sössii kaikki setuppinsa. Tuollaisen keikan jälkeen on melko varma siitä, että on maailman paskin jätkä. Panee miettimään, minkälainen fiilis hiljaisemman illan jälkeen olisi, jos olisin aloittanut nämä jutut kymmenen vuotta nuorempana ja epävarmempana.

Juuri tuo kaksijakoisuus tekee hommasta mielekästä ja jännittävää. Jos ei ole riskiä epäonnistua, ei onnistuminenkaan olisi niin mahtavaa. Tämä on niin mahtavaa myös siksi, koska tämä on häkellyttävän vaikeaa. Kun näkee fiksuja ihmisiä yrittämässä vääntää huumoria pitkän valmistautumisen jälkeen ja silti epäonnistuvan, tajuaa miten kummallisen hankala laji tämä on.

On jo valmiiksi vähän harmitus päällä, että kesällä ei ole oikein keikkoja missään tarjolla (kenellekään). Kesät ovat perinteisesti hiljaista aikaa tässä taiteenlajissa – koomikot.cominkin keikkakalenteri kumisee kesä– ja heinäkuulle tyhjyyttään.

Viimeinen ennen kesää sovittu veto on tiedossa keskiviikkona 9.6. On The Rocksissa kahdeksalta. Ajattelin ladata maksimimäärän uusia juttuja kevätkauden päätteeksi koeajoon. Nähdään siellä.

Poikkeuksellisen mainio pieni dokkari suomalaisesta stand upista

Törmäsin aiemmin poikkeuksellisen mainioon pieneen Angelika Oinaanvaaran dokkariin suomalaisesta stand upista. En ikinä tullut painaneeksi aiemmin playta, mutta panin sen muistiin. Katsoin sen nyt lopulta läpi ja yllätyin positiivisesti.

Katso alta, mitä suomalaisilla koomikoilla on sanottavanaan tästä rujosta, mutta loistavasta taiteenlajista:

Snow Patrol: Poikkeuksellisen hyvä viraalikampanja Tele Finlandilta

Tele Finland käytti nokkelasti tilaisuuden hyväksi. Kun kaupungissa on kaikkien aikojen lumiennätys muutaman sentin päässä, Tele Finland pani Snow Patrol -nimisen partion kiertämään Helsinkiä tehtävänään irrottaa autoja hyväntekeväisyytenä.

Jäin itse maanantaina parkkiruutuun jumiin, kun parkkeeratessani auto humpsahti pehmeän lumen sisään. Petollisessa parkkiruudussa oli ensin kova polanne ja sitten yllätyksenä höttöisempää lunta. Auto oli tehokkaasti polanteen päällä killumassa ja yksikään rengas ei ottanut maahan kunnolla. Kaivoin maanantai-iltana tunnin verran autoa ystävällisen ohikulkijan lainaamalla lapiolla ulos, mutta kova polanne keskellä auton alla ei tuntunut antavan periksi.

Ajattelin, että jatkan keskiviikkoiltana talkoita, kunhan saan oman lapion ostettua. Keskiviikkona kävikin ilmi, että kaikki teräväkärkiset lapiot Helsingin keskustasta on myyty loppuun.

Tänään töistä palatessani kuulin tuosta palvelusta. Pirautin 18.45 päivystysnumeroon ja pojat olivat 19.20 mestoilla kaivamassa autoa pois. Pari lapioniskua myöhemmin totesimme, ettei se siitä kaivamalla pitkälle pötki. Hinausköysi kiinni, kevyt nykäisy, ja päästiin ihmisten ilmoille. Tuo säästi melkoiselta säädöltä ja yhden lapion ostolta.

Partio on vielä huomenna perjantaina 5.2. liikkeellä. Jos olet lumen vankina, pirauta 040 4615404.

Toivoivat varmaan, että ne, joiden auto kaivetaan, hehkuttaisivat kokemustaan jälkeenpäin. Niin teenkin.

Tele Finland -miehet tulivat ja lapioivat ja vetivät auton ulos. Pohja oli kiinni.

Writer’s block

Päätän kirjoittaa ylihuomista keikkaa varten taas uutta komiikkaa. Päätökseni jälkeen käyn ensin rankaisemassa internetin pokeripöydissä ulkomaaneläviä. Katson neljä vanhaa toiminutta keikkaa videolta ja mietin, mitä tein paremmin kuin viime keikalla. Sitten katson kaksi Sarah Silverman Programin jaksoa inspiraatioksi.

Sitten kaadan itselleni pienen viskin, menen sänkyyn peiton alle, otan läppärin syliin, panen Beckin soimaan ja alan tuijottaa muistiinpanojani. Tuijotus kestää tovin. Kaikki keskeneräiset jutut vaikuttavat siltä, että ne ovat umpikujassa. Kaikki valmiit jutut vaikuttavat siltä, että kaikki muutokset vievät huonompaan suuntaan. Itsetunto laskee ja kynnys kirjoittaa uutta materiaalia nousee entisestään.

Koetan paeta paniikkia kirjoittamalla postauksen blogiin ja toivon, että siitä tulisi jonkinlainen woodyallenmainen neuroottisen koomikon inspiraatio.

Ei tullut. Tämä on vehkeestä.

Leffalafkat, antakaa minun maksaa

Terve. Jos on yhtään leffalafkaa kuulolla, nyt olisi aika herätä.

Kävin tuossa äsken kävelemässä 19 asteen pakkasessa videovuokraamoon, koska halusin nähdä uudestaan Tarantinon uuden. Olin pitänyt siitä leffassakin, niin kyllä se uuden katsomiskerran ansaitsee. Vaan ah ja voi, kaikki kappaleet olivat molemmista vuokraamoista vuokralla, niin DVD- kuin Blu-Ray -versioinakin. Kävelin takaisin kotiin. Tilanne olisi varmaankin vielä nihkeämpi, jos sattuisi asumaan jossain, missä ei ole parin korttelin sisällä paria videovuokraamoa.

Täällä kotona olisi paksu nettipiuha, jota pitkin ihan komeasti pystyy kyllä myymään valmiiksi telkkarissa kiinni olevalle Playstation 3:lle pelejä, mutta Suomessa ei vielä elokuvia. PS3 pystyisi ihan komeasti toistamaan netin kautta varastetun elokuvan. XBox360:n kanssa tilanne olisi ihan samanlainen.

Järjestelmät ovat valmiina. Puolitoista vuotta sitten on julkistettu, että Playstation Networkin kautta voidaan jaella elokuvia. Eurooppaan isoihin maihin tämä tuli tuossa hiljattain. XBox 360:lla tämä mahdollisuus on ollut XBox Livessä vuodesta 2006 alkaen. iTunesilla tämä onnistuu myös monella markkinalla. Vaan ehei, ei Suomen markkinoilla.

Koska este ei ole tekninen – eikä takuulla bisneksen puolellakaan ongelmallinen, eiköhän kauppa kävisi komeasti pienemmillä kustannuksilla kuin videovuokraamoista – uskoisin ongelman olevan sopimustekninen. Nyt olisi vähän helvetinmoinen kiire hoitaa sopparit kuntoon ennen kuin kaikki käyttäjät opetetaan siihen, että laittomia teitä saa helpommin ja miellyttävämmin.

Odottelen tässä parhaillaan soittoa videovuokraamosta ja olen melkoisen varma, että tämä pystyttäisiin hoitamaan järkevämminkin. Haluaisin maksaa elokuvastani, antakaa minulle siihen mahdollisuus, kiitos.

Ehkä on paras, että sanon tämän selkeämmin ja kovempaa. HEI KAIKKI LEFFAPUTIIKIT, OLEN TÄÄLLÄ JUMALAUTA LUOTTOKORTTI OJOSSA, ANTAKAA MINULLE NYT VÄHÄN ÄKKIÄ SE TEIDÄN TUOTTEENNE! YRITÄN ANTAA TEILLE RAHAA! OTTAKAA VASTAAN!