Tuntemattomat ihmiset tekevät syöpäpotilaan viimeisestä vuodesta loistavan

Syöpäpotilas, jonka syöpä on edennyt niin pitkälle, että hän tuskin elää enää vuottakaan, postasi Redditiin ”kysy mitä vain” –keskustelunavauksen.

I’m 23 years old and on Fathers Day 2011 I was diagnosed with Stage IV Renal Cell Carcinoma and promptly had my left kidney removed. Since then, I have been on chemo, which is no longer working and the cancer continues to spread. Unlike so many other cancers, this one doesn’t have a survival rate. The chemo I am on is simply a means of ”Progression-Free Survival” & it is extremly likely that I will not see my 24th birthday, in April.

Muutama tunti myöhemmin yhteisö oli päättänyt, että tyyppi lähetetään lomalle ja varainkeruun saldo oli tuhansia dollareita. Parissa päivässä lopulliseksi saldoksi tuli 30 000 dollaria. Rahan lisäksi ihan kaikkea muutakin tarjottiin.

Alkuperäinen postaaja lähtee matkalle ja pitää videopäiväkirjaa matkoistaan. Redditiin perustettiin oma osastonsa tälle tapaukselle. Tästä tulee kiinnostavaa.

Lehdistökin on tarttumassa aiheeseen hiljalleen.

Miksi olemme niin hiljaisia ja ujoja?

Luin talousuutisia ja turhauduin niihin. Siksi: Otetaan ajatusleikki. Kuvitellaan, että meillä on kaksi lastentarhaa, joissa on keskenään ihan eri meininki.

Ensimmäinen lastentarha on ympäristö, jossa ei katsota hyvällä sitä, että yrittää tehdä jotain. Jos lapsi epäonnistuu, ilkutaan ja puhutaan pahaa naaman edessä. Jos lapsi onnistuu, muut lapset katsovat häntä kieroon ja puhuvat pahaa selän takana. Kaikkein paras on, kun on mahdollisimman samanlainen ja ei yritä mitään kummempaa. Jos lapsi puhuu, lapsi hiljennetään.

Toinen lastentarha on sellainen, jossa on erinomaisen tärkeää, että lapset yrittävät kaikkensa. On OK epäonnistua, mutta kaikkein siisteintä on onnistua. Pahin luuseri on se, joka ei edes yritä. Onnistumisesta palkitaan ja onnistujan kanssa veljeillään. Porukka kannustaa toisiaan, valheellisestikin, koska niin on vain totuttu tekemään. Eniten ääntä pitävä saa eniten huomiota ja kavereita.

Kun nämä lapset kasvavat aikuisiksi, pahimmat mulkvistit tulevat toki jälkimmäisestä lastentarhasta, mutta myös parhaiten pärjänneet tyypit tulevat sieltä. Ensimmäisen tarhan tyypeillä on heikompi itsetunto. Ensimmäisen tarhan tyypit ovat pelanneet varman päälle ja pitäneet huolen, ettei kukaan erotu laumasta. Ensimmäisen tarhan tyypit ovat varmistaneet sen, ettei kovin moni pääse onnistumaan.

Ensimmäinen lastentarha on Suomi, ja sen mielestä toisen lastentarhan tyypit ovat ihan falskeja.

Suomessa on sana ”nousukas”, jolla on negatiivinen sointi. Nousukas on tyyppi, joka on itse tehnyt rahansa, eikä ole perinyt niitä. Tämä itse rahan tekeminen on jostain syystä negatiivisempi asia kuin se, että on saanut rahansa ilman omia ansioita. Ihan kaikissa kielissä ei edes ole tuollaista sanaa. Kuulemma esimerkiksi ”upstart” ei ole järin negatiivisesti latautunut sana ainakaan USAssa tai Australiassa. (Okei, otokseni natiiveista on pieni, mutta googletukseni tukee tätä.) Jos halutaan viitata nousukkaaseen, noissa maissa käytetään termiä ”nouveau riche”, koska oma kieli ei tarjoa sopivaa sanaa.

Ystäväni spekuloi, että suomalainen hyväksyy vanhan rahan helpommin, koska kansa tarvitsee jonkun riittävän etäisen pellelauman, jota paheksua. Jos omien joukosta hypätään toiseen sosiaaliluokkaan, ollaan jenginpettureita, ja sitä ei pidä suvaitseman.

Kuten tästä postauksesta huomaa, meikäläisen ei pitäisi lukea lehtien internet-uutisten kommenttiosastoja, ainakaan silloin, kun artikkeli kertoo hyvin tai huonosti menestyneistä yrityksistä tai yrittäjistä. Toki osa taivaita tavoitelleista yrittäjistä on ihan sietämättömiä ja täynnä itseään, mutta niin on yhtä moni niistäkin tyypeistä, jotka eivät ikinä tehneet mitään sen erikoisempaa.

Me tarvitsemme molempia näitä tyyppejä. Taivaita tavoittelemaan ei ole ihan hirveästi tunkua.

Joskus Suomi on ihan vehkeestä.

Kirjoittaja ei ole yrittäjä, ei nousukas, eikä upstart.

Dealextreme.comista löytynyttä krääsää

Dealextreme.com on mainio hongkongilainen krääsäpaikka. Siellä on kaikkea, mitä jossain kaukana halpatuotantomaassa tuotetaan halvalla.

Niillä on joku kummallinen diili Hong Kongin postin kanssa, joka mahdollistaa sen, että postikulut sisältyvät häkellyttävän pieneen hintaan. Esimerkiksi US/EU-töpseliadapterin saa 63 eurosentillä omaan postilaatikkoonsa. Kama tulee 2-3 viikossa, eli halpa hinta tarkoittaa myös hidasta kuljetusta.

Olen kaikennäköistä hassua krääsää tilannut tuolta puoli-ilmaiseksi. Tässä parhaita paloja:

Kaikki tuo on ollut murto-osa vastaavan kaman hinnasta verrattuna minkä tahansa muun kaupan hintoihin. Kaikki on ollut sitä mitä on pitänyt. Käsittämätön putiikki.

En lähtisi tuolta ostamaan mitään, minkä oikeasti tarvitsisi olla hyvä, mutta halpaan krääsään tuo on maailman paras paikka.

Fatman iTube

Fatman tekee kummallisia vimpaimia: Putkivahvistin-/iPod-telakkayhdistelmiä. Tarvitseeko kukaan tuollaista? Ei. Onko tuollainen loistava? Ilman muuta.

Fatman iTube Red-i

Yksityiskohta

Putkietuaste iPod-telakassa on aika hassu ajatus. Putket toki tuovat lämpöä soundiin, mutta oikeasti, loppupeleissä kysymys on vain fiiliksestä. Kun vahvistimen päällä hehkuvat putket, onhan siinä oma vetovoimansa. Vahvistin kuulostaa toki hyvältä, siitä ei tämä jää ainakaan kiinni. Viimeistely laitteessa on ihan viimeisen päälle. Materiaalit tuntuvat hyviltä, vahvistin painaa kokoisekseen todella reippaasti ja se on tyylikkään pienieleinen.

iTube-mallistoa on tarjolla laajasti. Tässä tapauksessa koeajossa on kaiuttimien ja vahvistimen paketti nimeltä iTube Red-i. iTube Red-i:ssä mukana tulleet näyttävät pienet kaiuttimet ovat ihan kohtuulliset, paitsi bassopuolella. Jos tosissaan olisi, tuohon kannattaisi lyödä jotkut pienet hifimmät kaiuttimet mukaan.

En näillä lähtisi isoja stereoita korvaamaan, mutta keittiöstereoina nuo ovat jokseenkin niin loistavat kuin vain suinkin voivat olla. Se on aika lailla fiiliksestä ja ulkonäöstä kiinni, ja niissä tämä pieksee melkein mitkä vaan olohuonesterkat.

Näitä myydään ympäri nettiä aika kovaan hintaan, mutta kun shoppailee ympäriinsä, löytää aika halpoja diilejä. Ostin omani Planet Gizmosta.

Crosspostattu myös Roklintuun.

3 vuotta odottelua, 3 viikkoa kellarisuihkussa käymistä

Kolme vuotta sitten häämatkalla törmäsimme hotellihuoneessa höyrysuihkuun. Päätimme silloin, että seuraavaan kämppään pitää saada sellainen.

Nyt on kämppä vaihdettu ja kylppäriremontti tehty. Kului päätöksestä kolme vuotta, ja oli kylppäriremontin aika. Jouduin käymään kellarissa suihkussa kolme viikkoa sen takia. On se silti sen arvoinen. Höyrysuihku on mainio. Suihkukaapissa samaan hintaan mukaan tullut infrapunasauna tosin on aika väsynyt. Tuskin tulee sitä käytettyä paljon.

Sauna <3

Line 6 Pod Studio GX

Line 6 POD Studio GX on loistava peli kotisoitteluun ja -nauhoitteluun.

Olen tämän viikon treenaillut bassonsoittoa 20 vuoden kitaran soittamisen jälkeen. Kerrostaloasunnossa bassottelu vahvistimen kanssa ei ole mitenkään suositeltavaa, joten olen runnonut menemään Line 6 Toneport GX:llä (joka on vanhempi tuotannosta poistunut malli tuosta otsikon vimpaimesta, siksi en suosittele tätä), läppärillä ja kuulokkeilla.

Koska tuo on Line 6, tuo vimpain sekä oheiset softansa osaavat mallintaa enemmän kitara- ja bassovahvistimia ja -efektejä kuin kukaan kotisoittelija tarvitsee. Rahalla saa malleja lisääkin, jos suuruudenhulluus iskee. Mallit kuulostavat hyvältä hintaansa nähden. Minkäänlaista kuuluvaa latenssia ei ole, koska kuulokkeet laitetaan suoraan Line 6 -mötikkään kiinni, ei tietokoneeseen. Tuolla tekemäni nauhoituksetkin kuulostavat hemmetin hyvältä – paljon paremmalta kuin mikään kerrostaloasuntovolyymeilla tehtävä mikitetyillä vahvistimilla nauhoitus.

Jos jotain pitää kritisoida, niin softapakettien asennusohjelmat ovat ainakin OS X:llä aika nihkeitä ja vaativat Line6:lle tunnusten luonnin. Onneksi sitä ei tarvitse tehdä kuin kerran.

Hemmetti, jos tällaisia olisi ollut jo 20 vuotta sitten, minulla olisi ihan timanttisia nuoruuden innossa tehtyjä kokeiluita kovalevyllä.

Ainoa, mikä kummastuttaa on se, että miten on mahdollista, ettei 20 vuoden treenaamisellakaan ole tullut järin kaksiseksi kitaransoittajaksi? Ehkä 33 vuoden iässä voi todeta, ettei minusta sittenkään tullut kitarasankaria. Vastustelen parhaillaan himoa ostaa viisikielinen basso, kun nelikielisessäkin on riittävästi haastetta minulle.

Café Regatta on loistava

Kävimme joulukävelyllä merenrannassa. Yllätykseksemme huomasimme, että Café Regatta on auki. Ulkona olevan kyltin mukaan tuo ei pitäisi olla iso yllätys, koska se on ihan joka päivä auki, oli pyhä tai ei.

Hörppäsimme kahvit. Kahvia imuroidessa muistin, että miksi pidin Regatasta. Se on kummallinen, täysin käsittämätön ja erinomaisen lämminhenkinen vaja Töölön reunalla. On noita isoja kahvilaketjuja nähty ihan riittämiin, joten välillä tekee hyvää käydä kokeilemassa jotain ihan muuta. Regattassa on reilu meininki, ja aika on pysähtynyt 70-luvun alkuun.

Regatan tyypit ovat olleet ovelia, ja tehneet lehtijuttuja kirjoittaville ja Regatan tarinaa eteenpäin kertoville täkyksi sen, että santsikuppi ei ainoastaan ole ilmainen, vaan he jopa maksavat viisi senttiä santsikupin ottajalle. Ei ole ihme, että Eat.fi:ssä kahvila on saanut poikkeuksellisen hyvän arvosanan.

Regatta
(Kuva: Saija)

Sekajäte, biojäte ja energiajae

Taloyhtiömme on täydentänyt lajiteltavan jätteen valikoimaa energiajaeastialla. Se ei siis ole energiajäteastia, vaan energiajaeastia, samalla tavalla kuin kaatopaikkajäteastia ja biojäteastia ovat jäteastioita.

”Jae”? Mistä siinä on kysymys? Katsotaanpa, mitä HSY sanoo:

Energiajae on erikseen kerättyä jätettä, jota ei voi kierrättää materiaalina, mutta joka voidaan käyttää hyödyksi energian tuotannossa.

Lassila & Tikanoja kertoo:

Energiajae on jätettä, jota ei voi kierrättää materiaalina, mutta jota voidaan hyödyntää oheispolttoaineena energian tuotannossa voimalaitoksissa.

Tuossa termissä siis ”jae” tarkoittaa jätettä, mutta sitä ei sanota jätteeksi, vaan jakeeksi, koska ajateltiin, että kotitaloudet ymmärtäisivät lajitella paremmin, kun puhutaan jaeastioista, eikä jäteastioista – paitsi tietenkin kaatopaikkajätteen ja biojätteen kohdalla.

Myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on sitä mieltä, että onpas urpo sana.

Nyt, tyypit oikeasti, ottakaa jumalauta järki käteen. Sanokaa jäteastiaa jäteastiaksi, tai satunnainen bloggaaja kirjoittaa toisen merkityksettömän postauksen, ja sekös virkamiehiä pelottaa!

MTV3 Katsomon Mac-versio

Moni tuttava on valittanut, että MTV3:n Katsomo ei toimi OS X:llä, vaan jää jumittamaan ensimmäiseen ruutuun, kun on painanut playta.

Jos näin käy, niin paina enter, ja video lähtee pyörimään. Mikään ohje missään ruudulla ei vinkkaa tämänsuuntaiseen, mitään tekstiä tai dialog boxia ei näy, mutta silti enterin painallus auttaa.

Toivottavasti Maikkarin jepet fiksaavat tuon jonain päivänä.

MacBook Air 11″

Hehkutin pari vuotta sitten vanhanmallista MacBook Airia matka-/sänkyaamukahvi-/telkkutuolikannettavana. Noin kuukausi sitten MacBook Air -mallit päivittyivät, ja tuli ajankohtaiseksi päivittää. Eniten houkutteli se, että hinnat olivat tippuneet ihan reippaasti aiempiin versioihin verrattuna. Aiemman version lanseerauksen aikainen ”alkaen 1700 EUR” -hinnoittelu houkutteli aika pientä joukkoa. Onneksi niitä myytiin lopulta 999 EUR hintaan dumppausmyynnissä, kun päivitetty malli tuli. Nyt edullisin Air maksaa jo heti uutena 999 EUR (tai toisella mantereella 999 USD + tax).

Toki 999 EUR läppäristä on sekin aika paljon, mutta ei mahdottomasti, kun ottaa huomioon, että näillä on tapana pitää arvonsa yllättävän hyvin. Myin pari viikkoa sitten kaksi vuotta vanhan ensimmäisen sukupolven Airin 550 eurolla – ja kiinnostuneita ostajia riitti useampia. Jos koneen hinnasta katoaa vain 45 % kahdessa vuodessa, se ei ole kovin paha diili.

Eiköhän taas kahden vuoden päästä tämä myydä viidelläsadalla, kun tämä kone on ensin maannut sohvakannettavana sylissä ja käynyt reissaamassa ympäri maailmaa ja osteta uusi vieläkin parempi.

Kun uusi Air lanseerattiin, ihmettelin aluksi, miksi siihen on jätetty niin nuhainen prosessori (Hinnat alkaen -mallissa 1.4 GHz Core 2 Duo), mutta koekäytössä huomasi hyvin nopeasti, että prosessori ei ole sittenkään pullonkaula. Olennaisempaa on, ettei prosessori tiputa nopeuttaan niin nopeasti kuin kuumenemisongelmista kärsineet aiemmat Airit. Teknisesti meikäläistä lahjakkaampien tarinat kertovat, että aiempien Airien kuumenemisongelmiin auttaisi CoolBook-niminen softa, jota en tullut kokeilleeksi. Vielä olennaisempaa nopeuden kannalta on se, että uusissa Aireissa ei ole enää perinteistä kovalevyä, vaan vähän hemmetisti nopeammat flash-muistit kovalevyn tilalla.

Samaa tarvetta tämäkin ajaa kuin vanhempi Air, mutta reippaasti paremmin. Tämä on pienempi, vieläkin kevyempi kuljettaa (1.06 kg), akku kestää pitempään, trackpad on uudenmallinen, edellisen ainoa heikko kohta eli sarana on vahvempi ja kone tuntuu paljon nopeammalta peliltä kuin edellinen. Hieman yllättäen näytössäkin on aavistuksen enemmän tilaa (=pikseleitä) tarjolla kuin edellisen mallin 13-tuumaisessa ruudussa – nyt tarjolla on 1366*768 px.

Toisin kuin edeltäjäänsä, moni voisi jo tätä käyttää ykköskoneena, paitsi jos sattuu tekemään enemmälti video- tai kuvaeditointia. Tosin, jos moista tekee, poikkeuksellisen kevyt kannettava on aika väärä ratkaisu muutenkin. Kyllä tällä silti ihan komeasti satunnaiset HD-videon editoinnit iMoviella tekee.

Tästä saa myös telkkariin kytkettävän mediakoneen ihan näppärästi. Sitä tarvetta varten joutuu shoppaamaan Applen läppäreiden suurimman hölmöilyn, Mini Displayport -> DVI (tai HDMI) -adapterin. Tämän kokoisessa koneessa tuon adapterin tarpeen ymmärtää, mutta 15″ MBP:ssa en oikein tykkää tuosta ratkaisusta. Applen kaupassa tuo adapteri maksaa törkeät 29 EUR, DealExtreme taasen toimittaa kotiin DVI-version 7.73 dollarilla ja HDMI-version 10.41 dollarilla, sis. postikulut.

Sen perusteella, mitä olen muilta tämän koneen hiljattain ostaneilta kuullut, kaikki ovat pitäneet paljon. Sitä mieltä minäkin olen, loistava masiina tämä on. Tämä ei ole missään tapauksessa one-size-fits-all -kone, mutta sohvalle, matkalle ja kaupungille tämä on aika lailla paras mahdollinen peli.

2010 new Macbook Air 11.6" 鍵盤試打
Kuva: Mario Yang (Creative Commons)

11" MacBook Air compared to 13" MacBook
Kuva: p_a_h (Creative Commons)

Amigurumia kaupan

Anu on kääntänyt amigurumi-harrastuksensa nyrkkipajabisnekseksi ja alkanut myydä Hesarin koko sivun mainokseenkin päässeitä luomuksiaan. Kaupassa tällä hetkellä on pari amigurumi-tipua, ja muuta käsityötavaraa.

Anu työsti pari vuotta sitten Hyssen. Hysse on loistava, voin suositella. Hysse-amigurumi ei tosin ole myynnissä.

Kauppa: the ageing young rebel
Blogi: the ageing young rebel

Hysse ja Lanka-Hysse

Russian Blue in a close-up