Blogi kuilun partaalla

Ensimmäinen näytös – esittely

Olen blogannut – ja bloggaan edelleen monessa eri kanavassa. Kaikkein vanhin niistä on rockblogini Roklintu, jo vuodesta 2002 käynnissä ja edelleen voimissaan. Toinen pitkään pyörinyt on matkablogini Henkka ja Saija matkalla vuodesta 2006. Kissablogini Hysse ja Flippi on ollut Hyssen syntymästä 2007 alkaen käynnissä. Stand up -komiikasta kertova blogini on ollut jo viisi vuotta linjoilla.

Koska nuo kaikki ovat tiukasti kiinni aihepiirissään, kahdeksan vuotta sitten mietin, että minulla pitäisi olla yksi ihan yleinen blogi, jossa vain vaahtoaisin kaikenlaisista jutuista, jotka ovat joko ihan loistavia tai ihan vehkeestä.

Toinen näytös – konfrontaatio

Huomasin, etten ole vuoteen päivittänyt tänne mitään. Olenko tasaantunut? Eikö minua enää mikään muu sykähdytä kuin rock, matkat, kissat ja komiikka? Tämähän on… vehkeestä?

En ole koskaan vielä tappanut blogia. En halua jättää sitä kitumaan internetin syövereihin unohtumaan, mutten halua myöskään kirjoittaa, ellen löydä tunteen paloa. Eikö mikään tunnu enää miltään?

Pitääkö tältä blogilta vetää vertauskuvalliset johdot irti töpselistä? (Töpselikin on tässä yhteydessä kuvainnollinen kerronnan keino, mutta lauserakenne olisi mennyt hirveän hankalaksi, jos olisin selittänyt sen auki.) Onko Loistavan aika ohi?

Kolmas näytös – ratkaisu

Hetkinen – olen ollut kaksi päivää putkeen ihan tulessa Better Call Saulista. Miksen vaahtoaisi siitä? Siitä nimenomaan pitää keuhkota, koska se on parasta televisiota sitten Breaking Badin. Se on samaan aikaan helppoa katsoa että myös kaukana valjusta television latteudesta.

Aion hehkuttaa taas jotain loistavaa. Loistava on palannut.