Better Call Saul – parempi kuin komedia

Kun Breaking Badin limaisesta, mutta koomisesta lakimiehestä suunniteltiin spinoff-sarjaa, spekuloitiin, että siitä tulee komedia, koska se keskittyi muutoin vakavan sarjan hauskimpaan hahmoon. Näin luulin, ja olin rivakasti väärässä.

Kahden ensimmäisen jakson jälkeen voin sanoa, että Better Call Saul on parempaa kuin komedia. Tekijöidensä mukaan se on 85% draamaa ja 15% komediaa. (Ovatpa yllättävän tarkkoja numeroita. Koska olen draamassa amatööri, en osaa kvantifioida noin skarpisti.)

En uskonut aluksi, että Saulin hahmosta voidaan tehdä kovin syvää. Huomasin jälleen olevani väärässä. Saul – tai itse asiassa sarjan alussa, aikana ennen Breaking Badin tapahtumia, vielä nimeltään Jimmy – on traaginen hahmo, joka tavallaan koettaa olla hyvä tyyppi, mutta on luokaton kunnon töissä ja paljon pätevämpi limaisena ketkun lakimiehen stereotyyppinä.

TÄSTÄ ETEENPÄIN ON SPOILEREITA KAHDESTA ENSIMMÄISESTÄ JAKSOSTA JA VÄHÄN BREAKING BADISTAKIN. JOS ET VIELÄ OLE KATSONUT NIITÄ, LOPETA LUKEMINEN JA SYÖKSY HETI NETFLIXIIN. On tässä kevyitä Four Rooms -spoilereitakin, mutta jos et ole 20 vuotta vanhaa leffaa nähnyt, ehket sitä tule koskaan katsomaankaan.

Osasin odottaa, että sarjan huumori on mustaa. Jimmy pitää avausjaksossa valamiehistölle sydäntäsärkevän puheen nuorten asiakkaidensa puolesta. Tämän jälkeen puolustus esittää koomisen hitaasti videotodisteena nämä samat keppostelijat sahaamassa ruumiin pään irti ja jörnimässä sitä. Tuossa kohtauksessa on kiteytetty Better Call Saul -maailman tapa hauskuuttaa.

Better Call Saulin huumorissa näkyy vahvasti se, mitä huumoriteoreetikot sanovat benign violationiksi. (En edes yritä kääntää, nolaisin vain itseni.) Se on likaista, väkivaltaista, mutta toimivaa. Se toimii, koska olemme empaattisia, ei siksi, että olisimme niin kylmiä, että mikään ei tunnu enää miltään. Silti, olemme valmiita hyväksymään karmivien tekojen sisäisen logiikan. Näiden kahden ristiriita purkautuu meissä nauruna.

Jimmyn ympäröivän maailman koomisella jännitteellä on vahvaa sukulaisuutta Tarantinon osan väkivaltaiseen huumoriin Four Roomsissa. Kun Four Roomsin sormenleikkauskohtaus keskeytyy muutaman kerran sormenleikkaamisen teknisten järjestelyasioiden sopimiseen, se voisi olla samasta kynästä kuin Jimmyn tinkaaminen Tucon kanssa siitä, tapetaanko skeittarit, tapetaanko heidät dramaattisesti, sokaistaanko heidät, leikataanko heidän kielensä, venäytetäänkö heidän nilkkansa vai murretaanko heidän jalkansa. Breaking Badista tiedämme, että Tucolla ei ole mitään pidäkkeitä, joten katsoja uskoo kaiken olevan mahdollista.

Emme vielä tiedä, miten Jimmy/Saul hahmona kehittyy. Tiedämme vain lähtöpisteen ja maalin. Lähtöpisteessä Jimmy on vielä Jimmy McGill, joka muuttuu myöhemmin kymppitonneja kuussa kääriväksi Saul Goodmaniksi, aivan kuten Walter White kasvoi Heisenbergiksi. Jimmyllä on vielä moraalia (vähän) jäljellä, mutta maailma koettelee. Kahden ensimmäisen jakson aikana hänestä tehdään hahmo, joka vielä välittää muista, vaikka keinot ovat kyseenalaisia. Ehkä jos hän olisi riittävän pätevä toimimaan lain kaidalla tiellä, hän ei sortuisi pimeälle puolelle.

Sarja alkaa vilahduksella tulevaisuudesta, jossa Saul on Saul aikana Breaking Badin jälkeen. Hauras, epäonnistunut ja pimeän puolensa murtama. Sitä ennen Saul pääsee maistamaan menestystä ja rahaa. Samanlainen kaari kuin Heisenbergillä ennen näyttävää loppuaan. Olen yllättynyt, jos tätä rinnastusta ei lypsetä sarjan kuluessa enemmältikin.

Breaking Badissa kirjoittajat pyrkivät tekemään aluksi hyvästä ja moraalisesta päähahmosta koko ajan kammottavamman, mutta kuitenkin tasapainoillen niin, että pitivät katsojien sympatiat hahmon puolella. Lopulta hahmo romahti omaan ahneuteensa ja kuoli saappaat jalassa. Arvaan, että Better Call Saul toimii peilikuvana. Päähahmo on aluksi moraaliton nuljaska, jolla ei ole sympatiaamme, mutta hiljalleen hän alkaa inhimillistyä, toimia moraalisesti (Goodman-skaalalla moraalisesti, ei siitä Gandhia tule) ja alamme nähdä hänet olosuhteiden uhrina. Lopulta jotain dramaattista tapahtuu ja Jimmy McGillin Anakin Skywalker muuttuu Saul Goodmanin Darth Vaderiksi. Tai ehkä hän löytää itsensä ja muuttuu Antti Hammarbergistä Irwin Goodmaniksi.

Jos jotain Breaking Badista olemme oppineet, niin ainakin sen, että käsikirjoittajat osasivat yllättää minut ja arvaukseni olivat aivan kujalla.

Tämä on parasta telkkaria pitkään aikaan, ja tällaista hehkuttelua varten tämän blogin pystytin kahdeksan vuotta sitten.