Suomen televisio kaatamassa Neuvostoliittoa

Eilen televisiosta tuli Disko ja Ydinsota – aivan mahtava dokumentti suomalaisten televisiolähetyksien katsomisesta Neuvostoliiton ajan Virosta. Onneksi satuin sattumalta päätymään sen pariin.

Dokumentissa kerrottiin siitä, kuinka neuvostovirkamiehet suunnittelivat erilaisia häirintäkeinoja, ettei Suomen kapitalistinen propaganda (ts. normitelkkariohjelmat) saastuttaisi neuvostokansalaisten mieliä. Yhtenä hurjimpana häirintäkeinona mietittiin suurta häkkiä Viron rantavesille koppaamaan radioaaltoja.

Kun tulin television ääreen, kysyin kahteen kertaan ensimmäisen viiden minuutin aikana ”eikun oikeesti, onko tää huumoripläjäys, ei tällaista nyt hei oikeasti…” Kyllä se ihan dokumentaariseksi oli tarkoitettu, vaikka tekijät olivat toki komediallisesta elementistä tietoisia.

Tyytymättömyys maan tilaan kasvoi, kun näki kuinka suomalainen K-Kaupan Väiski esitteli hersyviä lihatiskejä ja amerikkalaiset viettivät jännittävää elämää Dallasissa. Kaiken huippu oli se, että esitettiin televisiossa Emmanuelle. Sekös vasta jäi historiaan.

Muutama muukin kaveri oli vakuuttunut tuosta dokkarista, kuten esimerkiksi pni. Aika harvoin kuulee monesta suunnasta hehkutusta satunnaisesta virolaisesta dokkaripätkästä. Nyt sattui vain loistava tapaus kohdalle.

Tämän dokkarin voi nähdä vielä muutaman päivän ajan netistä Yle Areenalta. Suosittelen vahvasti.

Seuraavan kerran, kun kuulette uutisia jostain päin maailmaa, kun sensuroidaan internettiä, voitte muistella 80-luvun Neuvostoliittoa.

Standup astinlautana

Työkaverini esitti taannoin erittäin hyvän kysymyksen. Hän kysyi (poikkeuksellisen miellyttävällä brittiaksentilla), onko lopullinen maalini standuppia tehdessä jossain pidemmällä kuin standupissa, esimerkiksi näyttelijänä tai televisiossa.

Ei ole, enkä ollut tajunnut edes ajatella asiaa noin. Nyt tajusin.

Maalini on siinä, että haluan tehdä standuppia mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman isosti, eikä siinä, että se olisi astinlauta johonkin muuhun. En ole järin kaksinen näyttelijä, enkä halua jättää päivätöitäni. Tosin ajatus omasta talkshow’sta olisi hauska, mutta lähinnä vain ajatuksen tasolla. Vaikka se on toki houkuttelevaa, ajatuksen konkreettiseksi tekeminen olisi vähän liian hankala ja luultavasti aivan liian haastava, ellei mahdoton temppu. Vähän samalla tavalla kuin vuoden 1990 Madonnan pokaaminen. (Outoa, että kaikista maailman ihmisistä juuri Vanilla Ice onnistui tuossa, ja on omia irtonaisia ohjelmiakin tehnyt.)

Tuo kysymys konkretisoitui, kun törmäsin viikko sitten koomikoille suunnattuun YLEn koekuvauskutsuun, jossa oli lueteltu liuta standup-koomikoita, joista oli tullut TV-juontajia (Tracey Ullman, Ellen DeGeneres, Jon Stewart). Jätin väliin, koska aika tai minä emme ole kumpikaan vielä kypsiä. Standupin teko nuhjuisissa klubeissa ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi on aivan loistavaa, enkä tahdo vielä muuta kuin lisää ja paremmin sitä samaa.

Standup on luonteva osa sitä samaa, joka alkoi 90-luvun loppupuolella, kun jostain kumpusi tarve muotoilla kirjaimia lauseiksi ja lauseita pikkuisen vinksahtaneiksi kolumneiksi. En niillä maksanut kuin ehkä kuukauden ruuat opiskelijabudjetilla, eikä niistä (edes opiskelijan) tuntipalkoille päässyt, mutta perkeles, se oli vain pakko kirjoittaa.

Eipä ilman sanomisen pakkoa muuten tulisi tätä blogiakaan tehtyä tai noustua kerta kerran jälkeen lavalle kokeilemaan, josko se uusi juttu toimisi, vai seuraako vain jäätävä hiljaisuus.

Galvaaninen erotin – miksei näitä ole vähän jokaisessa viihde-elektroniikkakaupassa?

Luin Facebookista kaverin vahvistimen hurinaongelmista. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta jostain syystä koko ajan kuuluu tasaista hurinaa. Meikäläisellä oli täsmälleen samanlainen ongelma neljä vuotta sitten.

Oireet olivat ne, että kun tietokone ja antennipiuha olivat yhtä aikaa kiinni, hurina alkoi. Jomman kumman irroittamalla hurina loppui. Vaikutti siis maadoitusongelmalta. Koetin ratkaista silloin ongelmaa vimmaisella googlettamisella. Lopulta kävi ilmi, että tuon ongelman ratkaisee galvaaninen erotin, eli vaippavirran erotin. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta.

Loistavaa sinänsä, että yksi pieni palikka, jonkalaisesta ei ole ikinä ennen kuullutkaan, ratkaisee pitkään häirinneen ongelman. (Hei, olen markkinointihörhö, en sähköinsinööri.) Siksi se onkin niin loistavaa ja vaahtoamisen arvoista.

No, luulin, että tuo on niin yleinen ongelma, että kaikki elektroniikkakaupat ovat täynnä galvaanisia erottimia. Silloin ei ollut. Ne harvat paikat, joissa niitä oli, hinta oli 25 euroa tai jotain vastaavaa käsittämätöntä. Lopulta yksi pieni elektroniikkakauppa Haagassa pelasti tilanteen ja tarjosi noin kahdeksalla eurolla moisen.

Kaverin ongelma tänä päivänä oli helpompi ratkaista: suomalaisissa nettikaupoissa on galvaanisia erottimia vähän hemmetisti ja tätä nykyä ihan järjellisiin hintoihinkin. (edit 4.8.2012, linkki poistettu kuluttajaviranomaisten varoittamaan kauppaan, ks. kommentit)

Halusin kirjoittaa tämän ylös, että jonkun kohtalotoverin googletus käy helpommaksi. Ei ollut aikanaan ihan ensimmäinen eikä toinen googletus, joka ratkaisi ongelman.

Vaippavirran erotin

(Joo, tämä oli viimeinen postaus aiheesta ”vaippavirran erottimet”, kohta seuraa taas lisää vaahtoamista ja kulmikkaita vitsejä.)