Lähikapakka: Olympix

Joskus minulta on kysytty, mikä on meikäläisen lähikapakka. Jätän yleensä vastaamatta, koska en käy lähikapakoissa. Janoisessa Lohessa tulee käytyä eniten, ja sielläkin viimeksi silloin, kun oli lunta maassa.

Poljin tuossa juuri kotiin Olympixin ohi, ja tajusin, että onhan minulla lempilähikapakka, mutta vain lämpimällä ja kesäisin. Sisätilaton Olympix on loistava lämpimänä päivänä. Lähellä, outo, keskellä kaikkea, mutta kuitenkin pikkuisen syrjässä ja sieltä saa Hoegaardenia. Mitä muuta voi vaatia?

Olympix

Chicletit ovat pop

Silloin, kun avasin Loistava-blogin, otin linjaksi kirjoittaa pienistä arkipäiväisistä asioista, jotka ovat loistavia. Nyt juhannuksen kunniaksi puhutaan todella pienestä arkipäiväisestä asiasta, näppäimistöjen liikeradoista.

Olen viimeiset reilun pari vuotta käyttänyt chiclet-näppistä, aina siitä lähtien kun vaihdoin edellisen duunin työkoneeni Macbookiin. Silloin olin vähän ennakkoluuloinen, että onkohan vaan tuollainen chiclet mistään kotoisin, ja pystyyköhän siihen sopeutumaan. Se vaikutti vähän tuollaiselta läppärinäppiskompromissilta.

Chiclet - kuva vinod, Creative Commons

Näemmä pystyin sopeutumaan, kun hetken nihkeilyn jälkeen totesin tuollaisen paljon tavallista läppärin näppistä mukavammaksi vaihtoehdoksi. Kun näppäimillä on lyhyet liikeradat, pystyy kirjoittamaan nopeammin ja pienemmällä voimalla.

Sitten päivitin kotoa vanhanmallisen iMacin uudenmalliseen ja siinä samalla vaihtui pöytäkoneenkin näppäimistö chiclet-malliseen. Olin aluksi vähän skeptinen, mutta hittolainen, se toimi täysikokoisessakin näppiksessä.

Tätä nykyä sekä työkone, että molemmat kotikoneet ovat chicletillä, enkä vaihtaisi pois. Lättänät näppäimet ovat loistavia. Kannattaa koeajaa. Logitechillä ja Applella ainakin on molemmilla hyviä lättänänäppäimiä.

Tuossa Logitechin näppäimistön myyntitekstissä on mielenkiintoinen yksityiskohta: ”Sopii myös yrityskäyttöön.” Oletko koskaan ostanut näppäimistöä, joka sopii kotikäyttöön, muttei yrityskäyttöön?

Olen täysin tietoinen, että chiclet tarkalleen ottaen ei ole oikea termi kuvaamaan kaikkia tasahattuisia lyhytliikerataisia näppiksiä, mutta käytän sitä silti, kun ”tasahattuinen lyhytliikeratainen näppis” on liian pitkä termi.

Kärpäsen surma

HS: Kärpäsen surma säröytti Obaman imagoa.

Hei nyt oikeasti tyypit. Kärpäsiä on ihan OK tappaa. Niillä ei ole muistia, niillä ei ole mitään havaintoa mistään. Jos tuo oli jotain, niin tuo oli cool ninjatemppu. Kuinka usein sinä saat kärpäsen tapettua tuosta noin vain ilman lätkää?

Kyllä minä pidän tuota aika kevyenä esimerkiksi siihen edeltäjän massatuhoasevedätykseen verrattuna.

edit: Hetkinen, eihän PETA vetänytkään herneitä nenään. Missä tämän uutisen pohja on?

David Lynch uudessa haastatteluprojektissa

Lynchillä on ollut tapana tehdä erikoisia tempauksia, kuten pupusitcom webbiin ja päivän säätiedotukset.

Tällä kertaa haastatellaan amerikkalaisia heidän unelmistaan, elämäntarinoistaan ja kokemuksistaan The Interview Project -otsikon alla. Uusi jakso tulee kerran kolmessa päivässä loppuvuoden ajan.

Tuossa on jotain sympaattista ja lynchmäistä. Tällä hetkellä tuoreimmassa jaksossa on Tommie Holliday, joka auttoi elämänsä rakkautta hautaamaan tappamansa entisen poikaystävän, ja jäi siitä kiinni.

Kiitos! (Hyvä tapa käyttää pari tuntia.)

Käytin tämän illan siten, että kirjoitin lyhyen kiitosmailin tai Facebook-mailin vajaalle kymmenelle ihmiselle, joita en ole tavannut, mutka jotka ovat tehneet jotain loistavaa, mielenkiintoista tai minulle poikkeuksellisen hyödyllistä.

Rajasin henkilöt niin, että ne olivat sellaisia, jotka eivät ole niinkään tehneet yleistä hyvää tai jotain maailmojajärisyttävää, vaan nimenomaan minulle hyvää. Eikä kaikkien noiden kaikki kama ole ollut hyvää, esimerkiksi Seth Godinilla on monta latteaa läpyskää, mutta muutama timanttinen satoja kertoja kierrättämäni kiteytys on alkupään kirjoissa.

Monestakaan näistä en tiedä, millaisia he ovat ihmisinä – en ole koskaan kuullut Deanin, Mullenwegin tai Nakagawan puhuvan, enkä tunnistaisi heistä yhtään, jos kadulla kävelisivät vastaan. Silti, jokainen heistä on tehnyt ainakin jotain minulle merkityksellistä.

Minulle hyvää olivat tehneet:

Seth Godin, Henry Rollins ja Penn Jillette vastasivat rivin-parin vastauksella vartin sisällä kiitoksesta ja Greg Dean hieman pitemmin vähän myöhempään. Ilmeisesti kiitoksia ei tule ihan tuhatmäärin päivittäin, vaikka uskoisin noille kolleille tulevan melko paljon postia, johon pitää jollain tavalla vastata.

edit jälkeenpäin: Matt Mullenweg vastasi myös, mutta kuukauden viiveellä. Lienee niin, etten ole ainoa tyypille meilannut.

edit jälkeenpäin: Malcolm Gladwell vastasi myös, mutta puolentoista kuukauden viiveellä. Veikkaisin myös hänen saavan ihan reippaasti postia.

Tämän kiitossikermän laukaisi se, että minulla oli yksi kaikkien aikojen parhaista pokeripäivistä. Satuin räpläämään pokerikirjoja ja totesin, että Sklanskyn kirjoitukset ovat tuoneet hyvin tiliä aikojen saatossa, joten sitä herraa sopisi kiittää. Kiitin.

Suosittelen tekemään oman yhdeksän kiitoksen sarjan, sillä tämä oli antoisaa. Heitä linkki omaan yhdeksään kiitokseesi kommentteihin, jos tulet moisen tehneeksi.