Loistava

Olin Suomen Stand Up Clubin neljän päivän standup-kurssilla. Nyt se on takana, ja minulla on sellainen olo, että olen saavuttanut jotain.

Sitä ei uskoisi, kuinka hidasta materiaalin kirjoittaminen on. Jo ennen kurssia oli hyvin selvää, että hyvän materiaalin kirjoittaminen on vaikeaa, mutta kirjoittamisen h-i-t-a-u-s yllätti. Oli myös hämmentävää huomata, että aluksi timantiksi luulemansa materiaali ei toimi mitenkään millään tasolla.

Kurssi oli yllättävän voimakas kokemus. Yllätyin siitä, kuinka kurssin alettua aloin koko ajan ajatella, miten kaikesta vastaantulevasta saisi käännettyä standup-vedon. Ensimmäisten muutamien päivien ajan se oli jopa stressaavaa. Huumorimoodi ei kääntynyt pois edes nukkumaan mennessä.

Menin kurssille, koska halusin ylittää itseni. Stand up on aina kiinnostanut, ja ajan myötä fanitus on mennyt vain voimakkaammaksi. Samalla tavalla siinä oli käyvä kuin kitaran kanssa. Kun rock on niin parhautta, eihän sitä voi olla ottamatta kitaraa käteen, oli lahjoja tai ei.

Nyt ensimmäinen etappi on saavutettu ja viiden minuutin yhtenäinen setti on vedetty kurssilaisille ja muutamalle ammattikoomikolle. Seuraava etappi on tehdä se sama avoimessa tilaisuudessa isomman yleisön edessä. Sitä ennen heitän kolmasosan setistä roskiin, ja tiukennan jäljelle jäävää materiaalia.

Tämä ei jää tähän. Minulla ja maailmalla on vielä selvittämättömiä asioita. On vielä paljon ylitettävää.

RAY suunnittelee omaa nettipokerisaittia, joten voi huokaista helpotuksesta. Tuli millainen laki tahansa, tulevaisuudessakin on vähintäänkin yksi saitti, jolla voi pelata laillisesti. (Tällä hetkellä joka ainoalla saitilla voi pelata laillisesti, ja ETA-alueen saiteilla voi pelata laillisesti ja verottomasti, toisin kuin sisäministeriö antaa ymmärtää.)

Jännä nähdä, tehdäänkö siitä kilpailukykyinen saitti, vai mennäänkö liian usein nähdyllä “vähän huonompikin kelpaa, kunhan se on kotimainen” -linjalla. Ei siihen kilpailukykyisyyteen toisaalta paljon tarvittaisi: riittäisi, että liittyisi johonkin kilpailukykyiseen pokeriverkkoon, tarjoaisi kunnollisen kanta-asiakasohjelman (suomeksi: rakebackin enemmän pelaaville) ja järjellisen asiakaspalvelun.

Valitettavasti voi olla aika nihkeää tuon kanta-asiakasohjelman kanssa, kun se saattaisi olla ristiriidassa sen kanssa, ettei RAY oikein voi kannustaa pelaamaan enemmän. Olen silti varovaisen optimistinen.

Elävistä stand up -koomikoista lähimmäksi Bill Hicksiä pääsee Doug Stanhope. Juuri siksi meinasin laskea alleni, kun juuri tuli ilmoitus, että Doug Stanhope tulee Suomeen.

Jahka liput tulevat myyntiin, olen harvinaisen selkeästi jonossa.

Editointi jälkeenpäin: Liput hallussa – olen eturivissä, nähdään siellä.

Tällainen se Stanhope on.

Loistava xkcd kierrättää SurVia.

Ostimme taannoin matka-/sänkyaamukahvi-/telkkutuolikannettavaksi Asus EEE 901:n, josta pidinkin oikein paljon.

Parempi puoliskoni alkoi jonkin aikaa käytettyään vihata EEE 901:tä oikein urakalla. Pieni näppäimistö ja Linux eivät olleet hänestä kovin pop vaihtoehto. Olin eri mieltä, mutta minkäs teet, yhteinen kone se oli, joten molempien pitäisi pitää siitä. Reissussa ollessamme tuo tyytymättömyys kärjistyi siihen, että alettiin puhua, että uusi kone piti saada tilalle ennen seuraavaa reissua.

Unohdin asian toviksi, kunnes taloutemme kauniimpi puolisko soitti viime viikolla kesken työpäivän, että Verkkokauppa.comissa diilataan rajoitettua erää edellisen version Macbook Airista hintaan 999 EUR. Uuden Airin hintalapussa lukee 1699 EUR, joten tuo on aika kiinnostava tarjous. Noin minuutin miettimisen jälkeen kävin varaamassa koneen ja työpäivän jälkeen hain sen.

Edellinen kone oli myyty alle kahdessa tunnissa vanhalle tutulle. Näemmä kysyntää melkein iskemättömälle EEE:lle on. Jälkikäteen kysellessä vaikutti uusikin omistaja tyytyväiseltä peliin.

Kuva: Dan Taylor, Creative Commons -lisensoitu

Koska Air on niin erilainen kone, siitä puhutaan paljon kärjistettyä hyvää ja pahaa. Ympäriinsä lueskelemalla luulin aluksi, että Airista loppuisi teho heti kättelyssä. Se on totta, etten Airia ainoaksi koneeksi suosittelisi, mutta siinä käytössä, mitä työasioiden ulkopuolella teen matkalla, sängyssä tai telkkarituolissa, teho todellakin riittää aivan komeasti.

Miniläppäriin verrattuna kolme asiaa on aivan eri maailmasta: 13-tuumainen näyttö, ISO trackpad ja täysikokoinen näppäimistö ovat aivan loistavia. Ei tule pidemmästäkään nakuttamisesta kädet kipeäksi, eikä tarvitse köyhäillä ruudun kanssa. Tästä huolimatta paino ei ole sen kummempi kuin EEE 901:ssä – Air 1360 grammaa vs. EEE 901:n 1140 grammaa.

Näppäimistön tuntuma on mainio läppärituntumaksi, vaikkei ihan yhtä hyvä kuin Macbook Prossa. Akkukesto on EEE 901:n ilmiömäiseen akkukestoon verrattuna ainoastaan riittävä – Tosin onhan reilu 3 tuntia normikäytössä ihan asiallinen kesto, ja 2,5 tuntiin pääsee raskaammassakin käytössä.

Konetta on kritisoitu nihkeistä liitännöistä. Siinä on vain yksi USB, VGA/DVI vain mukana seuraavalla johtoadapterilla, ei optista asemaa, ei ethernettiä – tosin sen saa USB:iin lisävarusteena.

Jos tätä käyttäisi yleiskoneena, noilla liitännöillä olisi jotain väliäkin. Kakkoskoneessa tai matkakoneessa ei ole mitään väliä sillä, että on vain yksi USB. Osassa hotelleja ei ole WLANia tarjolla tai WLANin kantama on niin heikko, että Ethernet-adapterin joutunee jossain välissä ostamaan. USB-Ethernet-adapterista ei silti nappaisi kolmeakymppiä maksaa.

Jos optisen aseman tai täysikokoisen VGA/DVI-liittimen puuttuminen haittaa, on ostanut tämän koneen ihan väärään käyttöön – tämä ei ole ykköskone, eikä tätä ole sellaiseksi yritetty tehdä. Silloin todella harvoin, kun optista asemaa tarvitsee vaikkapa reinstalliin tai jonkin pakettisoftan asennukseen, tämä kone osaa lainata minkä tahansa OS X / Windows -koneen asemaa.

Nättihän tämä vempele on kuin mikäkin, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kun se joka tapauksessa kämpässä on esillä usein, ei se pahaa tee, ettei sen katsominen satu silmiin. Omenafirman tyypit ovat viimeiset kymmenen vuotta olleet erinomaisia tässä suhteessa.

Kuva: Pablodkc – Creative Commons -lisensoitu

Alumiinirunkoinen kone on myös poikkeuksellisen jämäkän oloinen, kun sitä vertaa mihin tahansa muoviseen läppäriin. Vaikka kone on kevyt ja ohut, siitä ei tule sellaista fiilistä, että se olisi hajoamassa käsiin, päinvastoin.

Pinserin Samikki on myös koeajanut saman laitteen ja tykännyt kuin mielenvikainen mannapuurosta. Aucoraattorissakin tykättiin.

Vaikka tämä on hemmetin hieno vimpain, ovh:n mukainen 1700 euroa olisi kakkoskoneesta todella suolainen hinta, enkä sitä ollut valmis maksamaan, kun kone julkaistiin. Onneksi näitä on jäänyt Applelle sen verran varastoihin, että uuden mallin tultua tonnin dumppausmyynneissä riitti meikäläisillekin. Ehkä juuri siksi niitä riittikin dumppausmyyntiin – ehkei niitä ole mitenkään hirveästi, jotka ovat tuon verran valmiita maksamaan kakkoskoneestaan. Kyllä hieman huimasi tuohon tonnin hintaankin, mutta kyllä tämän kanssa tulee sen verran aikaa vietettyä seuraavan parin vuoden aikana, ettei tunnille tule paljon hintaa.