Kyllä ennen oli rengaskeinutkin parempia!

Useimmiten olen ollut taipuvainen uskomaan, että ajan myötä tapahtunut kehitys on ollut pääosin positiivista. Tänä aamuna heräsin tajuamaan, että yksi lapsuuden merkittävistä etapeista saavutetaan tätä nykyä myöhemmin.

Ei minua kiinnosta se, että hiihtämään pääsee enää etelässä harvakseltaan, koska hiihtäminen on loppupeleistä aika tylsää hommaa. Pääsee sitä juosten tai pyörälläkin paremmin ja hauskemmin.

Sen sijaan suuri ongelma on rengaskeinut. Silloin, kun minä olin pieni, autojen tyypillinen vannekoko oli 13 tuumaa, mikä tarkoitti, että ahterin ei tarvinnut kasvaa valtavaksi ennen kuin pystyi keinumaan rengaskeinulla.

Nykyään jo peruskaaroissakin on 15 tuuman vanteet, mikä tarkoittaa lähes kuuden sentin lisäahterinkasvatusta, jottei putoa rengaskeinusta läpi. Tämä myöhäistää rengaskeinumisen aloitusta. Lisäksi 16 ja 17 tuuman vanteet ovat voimakkaasti kasvattaneet suosiotaan, mikä tarkoittaa, että perusrengaskeinujen materiaali on yhä harvemmin saatavilla.

Mitä tämä tekee nykyajan lapsille? Miten rengaskeinumisen myöhäistäminen vaikuttaa puberteettiin?