Malcolm Gladwell: Outliers

Luin tänä aamuna loppuun Malcolm Gladwellin Outliers -kirjan. Fanitin jo kahta aiempaa Gladwellin kirjaa, joten odotukset olivat korkealla. Gladwell on aivan ilmiömäinen löytämään pinnallisesti tylsistä asioista mielenkiintoisen näkökulman ja kertomaan sen mukaansatempaavalla tavalla.

Outliers kertoo siitä, miten toiset ihmiset saavat poikkeuksellisia asioita aikaan ja etenkin siitä, mitä siihen tarvitaan. Kirjan tarkoitus ei ole opettaa, mitä pitäisi tehdä tai miten, vaan kertoa, miksi asiat ovat niin kuin ovat.

Kirjan esimerkit ovat loistavia, eivätkä rajoitu mihinkään yksittäiseen elämänalaan. Miksi Beatles onnistui? Ilman muuta tarvittiin poikkeuksellista synnynnäistä lahjakkuutta ja oikea aika lyödä läpi, mutta tärkeää oli se, että he ennen läpilyöntiään tekivät täysin poikkeuksellisen määrän töitä ja hakivat rutiinia Hampurin aikanaan, jolloin he soittivat noin 270 iltaa puolentoista vuoden sisällä, seitsemän iltaa viikossa -tahdilla. Setti kesti tyypillisesti kahdeksan tuntia. (Ei ihme, että Lennon ja McCartney nappailivat piristeitä tuohon aikaan.) Tämän jälkeen he olivat varmasti lahjakkuutensa lisäksi poikkeuksellisen rutinoituneita soittajia.

Miksi huippulätkänpelaajaksi pääsemisessä on erittäin tärkeää olla syntynyt alkuvuodesta? Koska silloin, kun pelataan ikäkausisarjoissa, loppuvuodesta syntynyt antaa lähes vuoden tasoitusta tammikuussa syntyneelle. Vaikka loppuvuodesta syntynyt ja alkuvuodesta syntynyt olisivat synnynnäisesti yhtä lahjakkaita, alkuvuodesta syntynyt pärjää jokaisessa ikäkausisarjassa paremmin – ja täten saa enemmän kannustusta, valmennusta, peliaikaa ja mahdollisuuksia. Tilastot näyttävät syntymäpäivän ja menestyksen suhteen yllättävänkin voimakkaasti.

Jääkiekossa tätä efektiä vahvistaa entisestään se, että mahdollisia paikkoja pelata on melko vähän, kun kaukalon hoito vie vaivaa ja tilaa. Sen sijaan esimerkiksi koripallossa alkuvuodesta syntyminen ei ole yhtä voimakkaasti auttava tekijä, koska koripallokenttiä ja mahdollisuuksia pelata on paljon enemmän.

Kirja selittää myös Bill Gatesin ja Steve Jobsin menestyksen salaisuudet. He olivat – tietenkin – riittävän lahjakkaita, mutta se ei riitä poikkeukselliseen menestykseen. He opiskelivat poikkeuksellisen rankasti ja harjoittelivat tietokoneiden kanssa pulaamista paljon, mutta sekään ei vielä riitä. Mutta kun tähän soppaan lisätään se, että he ovat syntyneet juuri oikealle aikakaudelle (Gates, s. 1955, Jobs s. 1955) ja päässeet käsiksi poikkeuksellisiin mahdollisuuksiin.

Gates pääsi ohjelmoimaan kunnollisella terminaalilla reikäkorttien sijaan kahdeksasluokkalaisena vuonna 1968. Vuonna 1968 tuo oli erittäin harvinaista herkkua. Kun ohjelmoi terminaalilla, ehti tekemään paljon enemmän kuin reikäkorteilla hitaasti askartelemalla. Tämän ansiosta muutamissa vuosissa Gates ohjelmoi tuhottoman määrän tunteja, ja siinä vaiheessa, kun ohjelmoimalla pystyi tekemään suuria, Gates oli juuri oikean ikäinen ja poikkeuksellisen harjaantunut. Kymmenen vuotta nuoremmissa ja kymmenen vuotta vanhemmissa varmasti oli yhtä lahjakkaita ja ahkeria kavereita, mutta he eivät olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Steve Jobs eli nuorena kollina Piilaaksossa (oikeassa paikassa oikeaan aikaan), pääsi hengaamaan Hewlett-Packardin tutkijoiden kanssa ja pääsi harjoittelemaan sellaisilla kamoilla, joita silloin ei ollut yleisesti saatavilla. Jobs soitti nuorena poikana kerran Bill Hewlettille (eli H:lle HP:sta) ja pyysi vähän osia, jotta pääsisi väkertämään. ”Hi, you know, uh, I’m 12 years old and I’m trying to build a frequency counter.” Mikäs siinä, Bill lähetti Stevelle osia, kun kerran vaikutti niin aktiiviselta pojalta.

Muutamassa kirjan esimerkissä keskityttiin epäonnen kääntymisessä onneksi. Kauan sitten, newyorkilaisissa ykköslinjan lakifirmoissa syrjittiin voimakkaasti juutalaisia, minkä ansiosta juutalaiset joutuivat menemään karumpiin toimistoihin töihin. Nämä karummat toimistot joutuivat ottamaan karumpia keikkoja vastaan. Taannoin hienot toimistot eivät halunneet osallistua nurkansvaltauksiin tai niiltä puolustautumisiin, koska ne olivat likaista työtä. Juutalaiset joutuivat tekemään likaiset työt. Kun nurkanvaltaukset ja muut likaiset työt tulivat 70-80-luvulla niin tärkeiksi, että niitä alkoi olla tuhottomasti entiseen verrattuna ja niistä oltiin valmiita maksamaan tuhottomasti, ei ollut yllätys, kenellä oli eniten kokemusta näistä likaisista töistä. Siksi tämän genren huipputoimistoista New Yorkissa 1930-luvun alkupuolella syntyneillä juutalaisilla on nyt iso edustus.

Tätä taustaa vasten en ole varma, olinko järjettömän onnekas vai todella epäonninen, kun tulin nettibisnesalalle hullujen vuosien juuri loppuessa 2000/2001 taitteessa. Aika näyttää, kävikö onni vai epäonni. Missasinko Bill Hewlettin vai sainko olla 60-70 luvun juutalainen lakimies? Vai oliko olennainen aika sittenkin 1990-luvun alkupuolen modeemi-BBS-maailma aikana ennen Internetin tuloa koteihin?

edit 8.1.: Myös Alex kirjoittaa samasta aiheesta Talsan blogeissa.

Kyllä ennen oli rengaskeinutkin parempia!

Useimmiten olen ollut taipuvainen uskomaan, että ajan myötä tapahtunut kehitys on ollut pääosin positiivista. Tänä aamuna heräsin tajuamaan, että yksi lapsuuden merkittävistä etapeista saavutetaan tätä nykyä myöhemmin.

Ei minua kiinnosta se, että hiihtämään pääsee enää etelässä harvakseltaan, koska hiihtäminen on loppupeleistä aika tylsää hommaa. Pääsee sitä juosten tai pyörälläkin paremmin ja hauskemmin.

Sen sijaan suuri ongelma on rengaskeinut. Silloin, kun minä olin pieni, autojen tyypillinen vannekoko oli 13 tuumaa, mikä tarkoitti, että ahterin ei tarvinnut kasvaa valtavaksi ennen kuin pystyi keinumaan rengaskeinulla.

Nykyään jo peruskaaroissakin on 15 tuuman vanteet, mikä tarkoittaa lähes kuuden sentin lisäahterinkasvatusta, jottei putoa rengaskeinusta läpi. Tämä myöhäistää rengaskeinumisen aloitusta. Lisäksi 16 ja 17 tuuman vanteet ovat voimakkaasti kasvattaneet suosiotaan, mikä tarkoittaa, että perusrengaskeinujen materiaali on yhä harvemmin saatavilla.

Mitä tämä tekee nykyajan lapsille? Miten rengaskeinumisen myöhäistäminen vaikuttaa puberteettiin?

Captain Obviousin musiikkivinkki: Listen to this -soittolista

Olen tämän viikon työmatkat sahannut iPodilta poikkeuksellisen hyvää musaa, jota ei ole tullut hetkeen kuunnteltua. Varastin joltain unohtamaltani saitilta hyvän (joskin Captain Obvious -tasoisen ilmeisen) vinkin siitä, millainen älykäs soittolista kannattaa tehdä iPodiin.

Listen to This!

Resepti: lisää ne biisit, jotka on reitattu 4 tai 5 tähden arvoiseksi, ja järjestää ne sen mukaan, mitkä on kuunneltu pisin aika sitten. Näin syntyy automaattisesti päivittyvä soittolistallinen unohdettua parhautta.

Crosspostattu myös Roklintuun.