Porkkanamafia: Positiivinen tapahtuma
Olin eilen hörppäämässä kaksi olutta Porkkanamafian Juttutupa-tempauksessa. Koko häpnaadissa oli hauska positiivinen ja ketään osoittelematon viba.
Hesari tarttui juttuun ja uutisoi näyttävästi. Meikäläisenkin voi löytää Hesarin kuvasta.
Kaikki hyvin, siis? Joidenkin mielestä ei. Hesarin keskustelussa paistaa läpi häkellyttävän läpitunkeva halveksiminen “En tommoisen seuran kanssa samaan ravintolaan” ja “jotkut niistä polttavat tupakkaakin, joten koko homma on ihan turhaa” -tyylillä.
Sen jälkeen käydään keskustelua siitä, ovatko energiansäästölamput oikeasti hyviä ja kuinka kasvissyönti johtaa geenimanipuloituun soijaan, joka minulle tuntemattomalla tavalla kuulemma tappaa maan ja tässä Porkkanaposse alkoholisoituu ja rikkoo ihmissuhteensa ja mitä ikinä.
Mistä ihmeestä lähtien omien kulutuspäätösten miettiminen edes niukasti on ollut jotenkin radikaalia risupartaituvegaanirastahippikamaa? En ole ajatellut luopua autostani ja lentelen vastakin lomamatkoille, mutta jos normaalin jantterin ulottuvilla on mahdollisuus vaikuttaa johonkin omalla kulutuspäätöksellään, miten ihmeessä se joillakin muuttuu näin voimakkaasti negatiivisia tunteita aiheuttavaksi?
Pyyhkäisin pienen videopätkän Pommista ja Gommista:
Syyskuu 28th, 2008 at 18.11
[...] Anne Rongas: Muurahaisen politiikkaa Loistava (HLehto): Porkkanamafia: Positiivinen tapahtuma [...]
Syyskuu 28th, 2008 at 20.51
Heh. Jos ei maapallo pelastu yhdellä tempauksella - niin turhaahan se yrittäminen sitten on… Tyypillistä negativismia.
Tosi ekoaktivistin ja kevytaktivistin on ALUSSA vaikea ymmärtää samaa kieltä ja edes sitä että molemmilla tavoite on kuitenkin sama eli kummankin sisällä asuu vähintään pieni environmentalisti.
Ihan hyvä meininki ja kiva kun keinojen kirjo on laaja.
Syyskuu 28th, 2008 at 21.18
…enkä katso itseäni edes kevytaktivistiksi.
Syyskuu 28th, 2008 at 22.02
Muakin risoo tuo oman pahanolon purkaminen muihin. Keksitkö muuten mitään hyvää korvaavaa termiä tuolle kevytaktivismille, sekin risoo.