Porkkanamafia: Positiivinen tapahtuma

Olin eilen hörppäämässä kaksi olutta Porkkanamafian Juttutupa-tempauksessa. Koko häpnaadissa oli hauska positiivinen ja ketään osoittelematon viba.

Hesari tarttui juttuun ja uutisoi näyttävästi. Meikäläisenkin voi löytää Hesarin kuvasta.

Kaikki hyvin, siis? Joidenkin mielestä ei. Hesarin keskustelussa paistaa läpi häkellyttävän läpitunkeva halveksiminen ”En tommoisen seuran kanssa samaan ravintolaan” ja ”jotkut niistä polttavat tupakkaakin, joten koko homma on ihan turhaa” -tyylillä.

Sen jälkeen käydään keskustelua siitä, ovatko energiansäästölamput oikeasti hyviä ja kuinka kasvissyönti johtaa geenimanipuloituun soijaan, joka minulle tuntemattomalla tavalla kuulemma tappaa maan ja tässä Porkkanaposse alkoholisoituu ja rikkoo ihmissuhteensa ja mitä ikinä.

Mistä ihmeestä lähtien omien kulutuspäätösten miettiminen edes niukasti on ollut jotenkin radikaalia risupartaituvegaanirastahippikamaa? En ole ajatellut luopua autostani ja lentelen vastakin lomamatkoille, mutta jos normaalin jantterin ulottuvilla on mahdollisuus vaikuttaa johonkin omalla kulutuspäätöksellään, miten ihmeessä se joillakin muuttuu näin voimakkaasti negatiivisia tunteita aiheuttavaksi?

Porkkanamafia

Pyyhkäisin pienen videopätkän Pommista ja Gommista:

  • Pingback: Kulutusjuhla » Arkisto » Porkkanamafia tempaisi menestyksekkäästi()

  • Heh. Jos ei maapallo pelastu yhdellä tempauksella – niin turhaahan se yrittäminen sitten on… Tyypillistä negativismia.

    Tosi ekoaktivistin ja kevytaktivistin on ALUSSA vaikea ymmärtää samaa kieltä ja edes sitä että molemmilla tavoite on kuitenkin sama eli kummankin sisällä asuu vähintään pieni environmentalisti.

    Ihan hyvä meininki ja kiva kun keinojen kirjo on laaja.

  • …enkä katso itseäni edes kevytaktivistiksi.

  • Muakin risoo tuo oman pahanolon purkaminen muihin. Keksitkö muuten mitään hyvää korvaavaa termiä tuolle kevytaktivismille, sekin risoo.