Uusinta 4: Kopiokone on Antikristus

Kolumni on uusinta vuosituhannen vaihteen ylioppilaskuntalehden kolumneista.

Nyt riittää. Monissa yhteyksissä on annettu ymmärtää, etteivät kopiokoneet ole maailman alhaisimpia laitteita, niiden suunnittelijat eivät olisi Hitlerin kätyreitä ja valmistajat eivät tahtoisi pahaa kaikille maailman ihmisille. Tämä kaikki on valheellista propagandaa. Kopiokoneet ovat todellisuudessa julma salajuoni.

Ensimmäisessä vakavasti otettavassa työpaikassani otin joka ainoa päivä 31 nippua kopioita raporteistani ja pistin jakeluun. Jo silloin ihmettelin, mikä kumma siinä minun käyttämässäni kopiokoneessa oikein on. Se kun ei tunnu selviävän yksinkertaisimmastakaan tehtävästä tukkimatta koko konetta. Kovasti kiinnosti myös, miksen osannut käyttää sitä konetta kunnolla, vaikka opin hetkessä käyttämään äärimmäisen epäkäyttäjäystävällistä ja hankalaa tehdastietojärjestelmää. Ehkä olin tyhmä. Luulin, että oli vain käynyt huono säkä – siihen firmaan oli ostettu ison perheauton hintainen kopiokone, jota ei osannut kukaan käyttää, eikä se hinnastaan huolimatta toiminut ja huoltomiehet kävivät korjaamassa sitä melkein yhtä usein kuin siivooja tyhjensi paperikorin kopiohuoneesta.

Olin väärässä. Käydessäni armeijassa tein jälleen tuttavuutta kopiokoneiden kanssa. Eihän sekään pirulainen toiminut alkuunkaan niin kuin piti. Jumitti papereita ja lajittelunkin kanssa oli vähän niin ja näin. Huolto ei tosin käynyt aivan yhtä usein. Kun minulla oli nelisen kuukautta armeijaa jäljellä, kopiokone alkoi vilkuttaa huoltovaloaan. Minulle kerrottiin, että huolto on jo tilattu. Neljä kuukautta myöhemmin huolto oli edelleen tilauksessa. Ehkä se kone vilkuttelee vieläkin.

Seuraavassa työpaikassa – jälleen kopiokoneita. En ollut enää yhtään yllättynyt siitä, etteivät ne toimineet. Ei ollut uutta, ettei kaksipuoleisten kopioiden ottaminen onnistunut kuin kerran tuhannesta. Kokemuksesta viisastuneena, kerran koneen jumittaessa ja sekoittaessa erään ison ja vaivalloisen kopiourakan, en alkanut hakata konetta. Sen sijaan otin paperini ja menin toimistooni rauhoittumaan vartiksi ennen kuin aloitin kaiken taas alusta.

Monet teistä ovat varmaankin tutustuneet koulumme A-siiven alakäytävällä oleviin kopiokoneisiin. Kopioin juuri äskettäin noin 450 sivua materiaalia kolmesta eri kirjasta. Käänsin 450 kertaa sivua. Painoin 450 kertaa kopionappia. Maksoin 450 kertaa 30 penniä per kopio. Illalla kotona huomasin, että melkein joka toinen sivu katkeaa kesken oikealta puolelta. Niin herkullisesti katkeaakin, että yleensä jää kahdesta kolmeen kirjainta pois. Lue siitä nyt sitten tenttiin.

Tässä kopiokoneessa kun lasi olikin selkeästi leveämpi kuin kopioala. Joten zoomatessa se vain katkaisikin sivun kesken kaiken, mutta juuri niin näppärästi, ettei se tapahtunut jokaisella sivulla. Juuri siten, ettei sitä huomannut vasta kuin kotona lajitellessa. Tarvitsen uudet pelihousut, koska vanhat repesivät. Myös pinna ja hihat kärsivät palovaurioita. Keitti myös yli.

Vihaan kopiokoneita koko sydämestäni. Ihminen on lentänyt jo 30 vuotta sitten Kuuhun, mutta nykyteknologialla ei pystytä rakentamaan toimivaa kopiokonetta. Tunsin käsittämättömän hyvänolontunteen, kun Konttorirotissa pahoinpideltiin faksi pesäpallomailoilla. Vaikka se olikin vain faksi, oli se tarpeeksi lähellä kopiokonetta ollakseen kiihottavaa. Kopiokoneen purkaminen pesäpallomailalla on aina ollut fantasiani. Jonakin kauniina päivänä vielä toteutan sen.