Uusinta: Kuka vielä muistaa 90-luvun

Kolumni on uusinta vuosituhannen vaihteen ylioppilaskuntalehden kolumnista.

60-luvulla hallitsivat Hendrix, Woodstock ja Vietnam. 70-luvulla meille esiteltiin Travolta, disko ja afrokampaukset. 80-luvulla kotitietokoneiden maihinnousu, Kekkosen ajan loppu ja Tšernobyl. Mitä meille jää 90-luvusta?

Muutama viikko sitten Melissa-virus iski ja koko maailma oli polvillaan. Sähköpostijärjestelmät suljettiin ja virustorjuntaohjelmatalojen serverit tukkeutuivat. Keino, jolla tämä pommi saatiin räjähtämään, oli hyvin yksinkertainen ja ovela. Joku oli keksinyt laittaa viruksen tiedostoon, jossa piti olla WWW:n maksullisten pornoservereiden salasanoja. Laittoipa, pahalainen, tuon tiedoston vielä alt.sex-keskusteluryhmään ja muutaman sekunnin päästä informaatioyhteiskunta alkaa yskiä. Ei voisi olla paljon 90-lukulaisempaa tapaa saada maailma polvilleen.

Emme elä onnelassa. Onneksi media muistuttaa meitä siitä ja tarjoaa meille kaikki sodat ja kriisit reaaliajassa. 80-luvun Rambo on nössöjen kamaa – näinä ihmeiden päivinä tosi kovaa tavaraa saadaan CNN:ltä suorana ja autenttisena! Oltiinpa sitten Persianlahdella tai Kosovossa, kamerat ovat eturintamassa. Eikä ennen 90-lukua O.J. Simpsonin oikeudenkäynnistä olisi saatu mainiota mediatapahtumaa – saati sitten siitä viihteellisestä kriisistä, joka alkoi Valkoisen Talon harjoittelijatytön suorittamasta fellaatiosta. Taisi olla vuosituhannen kalleimpia kyytejä.

Osaammepa onneksi Suomessakin avata suumme. Ennen niin hiljaiset ja jurot suomalaiset alkoivat avautua bussissakin. Emme tietenkään vierustoverille, vaan kännykällemme. Jos emme kirjoita tekstiviestiä, kyselemme kovaan ääneen, missä ystävämme ovat ja mitä he sanoivatkaan, kun kuuluu niin huonosti. Kaiken tämän teemme puristaen rystyset valkoisena Nokiaa, joka on suurin ylpeyden aiheemme. Olemmehan toki joka ainoa osallistuneet suuren Nokiamme menestykseen. Esimerkiksi minä olen ajanut useita kertoja Länsiväylää pitkin Keilaniemen pääkonttorin ohi, joten ilmeisesti minullakin lienee aihetta paukutella henkseleitäni ulkomaaneläville telekommunikaatiosektorin osaamiseni ansiosta. Nuo muiden maiden asukithan kuulemma vielä paiskovat kihlasormuksiaan koskeen, kuten mekin vielä menneinä vuosikymmeninä. Nykyään vain siirrämme entiset paremmat puoliskomme toiseen soittajaryhmään Nokian 6000-sarjalaisessamme.

Olemme tällä vuosikymmenellä nyt virallisesti eurooppalaistuneet yhdentymällä Euroopan Unioniin ja vielä bonuksena EMUunkin. (Emuun yhtymistä pidettäisiin Australiassa perin eriskummallisena.) Koko alkuvuosikymmenen lauoimme suuria sanoja siitä, kuinka takapajuinen Suomi muuttuu hienostuneen eurooppalaiseksi. Käytännössä eurooppalaistuminen toteutettiin siten, että lähetimme muutaman poliitikon Brysseliin hulppeilla matkakorvauksilla tuettuina, teimme Helsingistä tulevan kulttuuripääkaupungin ja revimme kaikki pääkaupunkimme kadut auki juhlistaaksemme kulttuuriamme. Kaikkein kovimmat eurofiilit vaihtoivat keskioluen aitoon englantilaiseen Hartwallin siideriin.

Muistatteko, kun jo viime vuosikymmenen puolella keksityt CD-levyt (suomeksi siis kompaktilevy-levyt) löivät itsensä lopulta läpi 90-luvun alussa Suomessakin? Entä sen, kun keksittiin laittaa tietokoneeseen CD-asema ja kaksi viiden watin kaiutinta, niin voitiin kompuutterinrakkinetta sanoa interaktiiviseksi multimediakoneeksi ja kodin viihdekeskukseksi? Tai sen, kuinka internet löi itsensä lopullisesti läpi? Nythän jokainen meistä voi tiedon valtatietä pitkin ottaa syrjäisestä metsämökistäkin yhteyden ystäviinsä ja pysyä täten visusti erossa heistä. Mutta miten ikinä tultiinkaan toimeen ilman energiajuomia, jotka hintaan kymmenen markkaa per tölkki piristävät lähes yhtä paljon kuin yksi kahdenkymmenen pennin hintainen kofeiinitabletti? Mitä kertoo 90-lukulaisesta ihmismielestä se, että ehdottomasti kohutuin lääkevalmiste koskaan on Viagra? Tästä eivät vuosikymmenet enää parane.

Minä pidin 90-luvusta jollain humoristisella tavalla. Toivottavasti seuraavan vuosikymmenen huumorintaju on vähintään yhtä hyvä ja silloin keksitään siideri, joka ei sulata hampaita.