Loistava

CNetissä oli loistava artikkeli ei-loistavista tekniikkatuotteista. Siellä on esitelty mm. pitkään kehitetty käyttöjärjestelmä, josta porukka haluaa vaihtaa takaisin vanhempaan versioon, MP3-soitin, joka ei toimi MP3-soittimena kuin auttavasti, Tamagotchi, Applen vanhojen iMacien jääkiekkohiiri, joka on aidosti karmea jo 5 minuutin kokemuksella, ja monta muuta, josta voi vain ihmetellä, että miten ihmeessä ne ikinä ovat päässeet prototyyppiä pidemmälle.

Teknohärpäkkeitä kehittäville tuo on opettavaista luettavaa.

Kirja- ja krääsäkauppa Amazonin tyypit julkaisivat Kindle-nimisen E-kirjojen lukulaitteen.

Amazonilla on ollut tapana tehdä hommansa hyvin, mutta taitavat tällä kertaa mennä metsään.

Ainakin neljä isoa hasardia on saatu mahdutettua laitteeseen:

Laite maksaa $400, joka alvillisena suomalaisena hintana tarkoittaa luultavasti n. 350-400 euron hintaa.

Laite ei tue PDF:iä. Kyllä, luit oikein. Kirjojen lukemiseen tarkoitettu laite ei tue tasan kaikkein yleisintä kirjaformaattia. Tämä on lähes yhtä paha kuin tuupata markkinoille MP3-soitin, joka ei tue MP3-formaattia. (Sony kokeili, ei ollut kovin iso menestys.)

Ilmaisten blogien lukeminen laitteella maksaa $0.99 per kuukausi. Blogivalikoima on rajattu ja laite ei tue RSS:ää.

Laitteeseen myytävät kirjat ovat vain Amazonin omassa formaatissa, ja DRM-rajoitettuja - joten jos vaihdat johonkin muuhun laitteeseen, kaikki kympin kappale ostamasi kirjat menevät sen siliän tien.

Vaikka aluksi mennään metsään, tuossa voi olla silti ainesta. Vaikka tuo 2010-luvun laite tuntuu toimivan 1990-luvun bisneslogiikalla, Amazon voi vielä tehdä täyskäännöksen ja tehdä tuosta kunnollisen laitteen. Jäämme odottamaan seuraavaa versiota.

Koska tilastotiede ja politiikka ovat huikean seksikkäitä aiheita, on Loistavan lehdistökatsauksen aika.

Muutamia kuukausia sitten kirjoitin Hesarin ja monen muun median tavasta uutisoida puolueiden kannatustutkimuksia.

Nyt tuli jälleen uusia uutisia.

Yle laukaisee uutisessaan:

Kokoomus on edelliseen mittaukseen verrattuna menettänyt kannatustaan puoli prosenttiyksikköä. Keskustan kannatus on säilynyt ennallaan ja SDP on onnistunut kasvattamaan suosiotaan puoli prosenttiyksikköä.

Uutisessa todetaan kylmästi loppuun silti:

Kannatusarvion virhemarginaali on suurimpien puoueiden osalta noin 1,5 prosenttiyksikköä suuntaan tai toiseen.

Hesari nokittaa vielä lisää ja otsikoi uutisen:

Yle: Kokoomus ja Sdp tasoissa, keskusta nousi suurimmaksi

Eli korjataanpa Ylen uutinen sellaiseksi kuin tuon tutkimuksen pohjalta voitaisiin uutisoida, kas näin:

Kokoomus on edelliseen mittaukseen verrattuna pitänyt kannatuksensa virhemarginaalin tarkkuudella samassa. Keskustan kannatus on säilynyt virhemarginaalin tarkkuudella samassa ja SDP on onnistunut pitämään suosionsa virhemarginaalin tarkkuudella samassa.

Samoin teemme Hesarin otsikolle:

Yle: Keskusta, Kokoomus ja Sdp virhemarginaalin tarkkuudella tasoissa, ei pysty niin yhtään mitenkään sanomaan, mikä näistä kolmesta voisi olla isoin puolue ja joka muuta väittää, on tilastotiedettä puoskaroiva epatto

Siitä tosin ei tulisi yhtä seksikkäitä uutisia.

Onneksi valppaat kansalaiset - tällä kertaa nimimerkki Antti K:n inkarnaatiossa - ottavat kantaa Hesarin palstalla:

Milloin hesari lopettaa tällaisten harhaanjohtavien uutisten julkaisemisen? Minkälainen uutinen se on että 1,5 prosenttiyksikön virhemarginaalin omaavassa tutkimuksessa yksi puolue saa 0,3 prosenttiyksikköä enemmän kannatusta kuin toinen? Käytännössä ero on 0, mutta arvostettu sanomalehti voi vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin sopivalla otsikoinnilla. Eli lyhyesti sanottuna tämä uutinen on manipulaatiota.

Hesarin kannattaisi ottaa mallia BBC:n perusperiaatteista mielipidekyselyiden julkaisemisessa (itse käännettynä sivulta http://tinyurl.com/yvuxqd )…

Miten kaikki asiallisetkin uutistalot menevät tähän halpaan kerta kerran jälkeen, kun puhutaan puolueiden kannatuksesta?

Ei luulisi, että joku pieni tekninen muutos Gmailissa muuttaisi meikäläisen arkipäivää. Gmailiin tuli hiljattain mahdollisuus käyttää IMAP-laatikkoa POP-laatikon sijaan. POP ei oikein palvellut niitä, jotka lukevat monelta koneelta meilit - kuten minä ja lähes jokainen, joka käy joko toimistotöissä tai koulussa.

Tarkoittaako tämä IMAP sitä, että voin käyttää Gmailin aivan yltiöloistavaa spämmifiltteriä, saan normaaliin ikiosoitteeseeni parhaan mahdollisen webbimailin ja voin säilöä myös kaikki vanhat viestini näppärästi Gmailiin ja maksullinen gigan tila sähköpostilaatikossa vaihtuu maksuttomaan neljän gigan tilaan?

Kyllä.

Aiemmasta osoitteesta tuli jonkin verran spämmiä sekä Thunderbirdin filtterin että Apple Mailin filtterin läpi. Nyt ei tule enää kuin hyvin harvakseltaan.

Tämä on yksi niitä pieniä asioita, jotka tekevät jokaisen päivän jälleen aavistuksen miellyttävämmäksi.

Kun tänään alkoi tulvia uutisia Jokelan koulun verilöylystä, ensimmäiset kommentit vähän joka mediassa keskittyivät sen taivastelemiseen, että verilöyly on väkivaltapelien syytä, ja täten väkivaltapelien saatavuutta tulisi rajoittaa.

Muistetaan kuitenkin tämä: se, mitä tänään tapahtui, oli kopiota uutisista, ei väkivaltapeleistä. Ampuja jäljitteli Virginia Techissä tapahtuneen verilöylyn tekotapaa ja ennakkovalmisteluita jopa Seung-Hui Chon ennakkovalokuvien kuvakulmia myöten.

En oleta, että tiedotusvälineet hirveämmin hehkuttavat sitä, että tappaja olisi napannut mallinsa tiedotusvälineiltä.

Ei, en silti kannata uutisten sensuroimista. Häiriintyneet tappavat vastakin ja informaatiota rajoittamalla homma ei muutu miksikään, vaan kasvattamalla vähemmän häiriintyneitä. Siihen ei ole sensuurin kaltaista helppoa lääkettä.

Muutaman kummallisen käänteen jälkeen päädyin auttamaan maatilan Aktiivi W -kirjanpitosoftan asennuksessa. Jossain määrin minut tuntevat voivat arvata, etten tyypillisesti ole paljonkaan maatilojen kanssa tekemisissä, ja vielä vähemmän niiden kirjanpidon.

Koska tämä on niin ilmeistä, riittää, että raportoin, mitä tapahtui. Mielipiteeni softasta näkyy kirkkaasti rivien välistä.

Piti asentaa tuo softa uudelle koneelle. Ajattelin, että riittää, että laitan viimeisimmän version softasta ja ajan lisenssi-CD:n sisään. Ei riittänyt, vaan se piti tehdä näin:

Ensin panin levykkeen 1/97 sisään, jolloin softa alkoi asentua. Onneksi koneessa todellakin oli 3,5″ korppuasema, toisin kuin jokseenkin kaikissa uusissa koneissa ja kaikissa läppäreissä vuoden 2003 jälkeen.

Odotin puolisen minuuttia ja panin levyn 2/97 sisään. Vuoden 1997 versio asentui.

Panin levykkeen 1/98 sisään. Odotin puolisen minuuttia. Panin levykkeen 2/98 sisään.

Muistaakseni vuodelta 98 oli kaksi päivitystä, joten toistin saman toisen vuoden 98 päivityksen kanssa.

Panin levykkeen 1/99 sisään. Odotin puolisen minuuttia, minkä jälkeen levy 2/99 oli vuorossa.

Toistin saman tempun vuoden 2000 kahden levykkeen kanssa.

Sama tapahtui myös vuoden 2001 päivitysten kanssa.

Vuoden 2002 ohjelma oli tehnyt dramaattisen käänteen kohti modernia maailmaa ja siirtynyt CD-aikaan, minkä jälkeen pystyin tekemään vastaavan tempun yhden CD-levyn kanssa, joka luki huomattavasti nopeammin kuin aiemmat korput.

Vuoden 2003 CD sisään, klikkasin jo ties kuinka monetta kertaa asenna.exeä.

Vuoden 2004 CD sisään. Tuttu rituaali.

Vuoden 2005 CD sisään. Tämä meni jo rutiinilla.

Vuoden 2006 CD sisään ja naureskelin, että homma oli tässä.

Käynnistin ohjelman testatakseni. Ohjelma kertoi, että niin, siis sinun olisi pitänyt jokaisen asennuksen välissä käynnistää tuo ohjelma ja vielä muisti korostaa sitä, että kaikki päivitykset tulee asentaa järjestyksessä.

Tässä vaiheessa harjaantunut kriittinen käyttäjä saattaisi kysyä muutaman kysymyksen, kuten:

“jos se kerran on pakko käynnistää joka välissä uudestaan, miksi asennussofta ei käynnistä sitä asennuksen jälkeen?” ja

“jos tuo on välttämätöntä, miksi se tekee tuon virheilmoituksen vasta, kun ohjelma on käynnistetty, eikä sitä seuraavaa päivitystä asentaessa” ja

“onko se jumalauta ihan tasan mahdotonta laittaa sille CD-levylle aina kaikki vanhatkin päivitykset, niin ei olla 10 vuotta vanhojen korppujen kanssa lirissä, jos niistä esim. joku sattuu prakaamaan tai käyttäjä sattuu ostamaan alle 5 vuotta vanhan tietokoneen, jossa ei ole korppuasemaa” ja

“miksi nämä päivitykset eivät tule Internetistä, tuosta uuden uutukaisesta keksinnöstä?”

No, eipä siinä mitään, ei muuta kuin uudestaanasennukseen, joka meni näin:

Ensin panin levykkeen 1/97 sisään, jolloin softa alkoi asentua. Onneksi koneessa todellakin oli 3,5″ korppuasema, toisin kuin jokseenkin kaikissa uusissa koneissa ja kaikissa läppäreissä vuoden 2003 jälkeen.

Odotin puolisen minuuttia ja panin levyn 2/97 sisään. Vuoden 1997 versio asentui.

Panin levykkeen 1/98 sisään. Odotin puolisen minuuttia. Panin levykkeen 2/98 sisään.

Muistaakseni vuodelta 98 oli kaksi päivitystä, joten toistin saman toisen vuoden 98 päivityksen kanssa.

Panin levykkeen 1/99 sisään. Odotin puolisen minuuttia, minkä jälkeen levy 2/99 oli vuorossa.

Toistin saman tempun vuoden 2000 kahden levykkeen kanssa.

Sama tapahtui myös vuoden 2001 päivitysten kanssa.

Vuoden 2002 ohjelma oli tehnyt dramaattisen käänteen kohti modernia maailmaa ja siirtynyt CD-aikaan, minkä jälkeen pystyin tekemään vastaavan tempun yhden CD-levyn kanssa, joka luki huomattavasti nopeammin kuin aiemmat korput.

Vuoden 2003 CD sisään, klikkasin jo ties kuinka monetta kertaa asenna.exeä.

Vuoden 2004 CD sisään. Tuttu rituaali.

Vuoden 2005 CD sisään. Tämä meni jo rutiinilla.

Vuoden 2006 CD sisään ja naureskelin, että homma oli tässä.

Käynnistin ohjelman testatakseni, ja huomasin, että siellä on vielä mahdollisuus päivittää kaikkein uusin versio netistä, ja päivitin vuoden 2006 toisen päivityksen netistä.

Olen elämässäni asentanut melko monta softaa, ja sanoisin, että tämä asennuskokemus oli aika lailla karuimmasta päästä. Voin lohduttaa itseäni sillä, että tulevaisuuden kokemukseni kyseisen genren ohjelmista tulee olemaan ns. aika ohkaista.