Pokeri

Jos jokin on loistavaa, niin se on pokeri.

En olisi ikinä etukäteen pystynyt arvaamaan, että matemaattiseen lahjakkuuteen, odotusarvoihin ja ihmisten lukemiseen perustuva peli muuttuu muutamassa vuodessa koko kansan peliksi.

Onhan siinä mainstreamille haastetta. Mikä sitten tuosta tekee loistavan? Peliongelmaisille tuosta tekee houkuttelevan se, että on mahdollisuus voittaa nopeasti rahaa. Ei-peliongelmaisille pokeri on mahtavaa, koska hölmöt luulevat muutaman ison voiton jälkeen, että osaavat pelata ja tuuppaavat rahaa sisään. Sitten iso porukka käyttää pokeria maksullisena viihteenä ja tarjoaa bileet niille, jotka katsovat asiakseen opetella lajin kunnolla.

Aivan aluksi, kun pelasin, pelasin naurettavan pienillä panoksilla. Löytyy pöytiä, joissa aaseinkaan pelaaja ei pysty häviämään juuri mitään, kun panokset ovat olemattomia. Jo silloin peli antoi jännitystä, vaikka en pelannut mistään järjellisestä panoksesta, vaan jännäsin, tuleeko 30 sentin potti kotiin vai ei.

Ajan ja oppimisen myötä pienissä peleissä aloin voittaa. Siirryin hitaasti naurettavan pienistä peleistä melko pieniin peleihin ja pelailin 50 dollarin alkutalletuksella, jonka hiljalleen tuplattuani nostin omat 50 taalaani pois. Psykologisesti tuo oli tärkeä temppu, vaikka käytännön kannalta sillä ei ollut mitään väliä mihinkään. Nyt voin sanoa, että minulla ei ole enää sijoitettua rahaa kiinni, vaan kaikki on voittorahaa.

Aikani kirnusin, kävin rouskuttelemassa Party Pokerilta 80 dollarin no deposit -ilmaisbonuksen – ilmainen raha kelpaa aina. Omilleen ja hiukan voitolle pikkupeleissä pelaavasta pelaajasta pääsin seuraavalle tasolle. Huomasin, että homma alkoi sujua yhä paremmin ja pystyin pikkuvoittojen turvin hyppäämään yhtä pykälää ylemmäs.

Sitten, kaikki loksahti eräänä viikonloppuna kohdalleen. Korjasin muutaman selkeän virheen pelityylissäni. Huomasin ottavani pelaamisessani position pöydässä aivan liian vähän huomioon ja oivalsin, miten tulkita PokerOfficen live-tilastoja paremmin. Tuo hetki oli huikea, kun oivalsi pelaavansa voitollista peliä. Olo oli kuin olisi oppinut ajamaan ensimmäistä kertaa polkupyörää ilman apupyöriä. Antero Mertaranta taisi todeta Suomen lätkän MM-kullasta jotain linjoilla “Se on meidän ja kukaan ei ota sitä meiltä koskaan pois.” Tuona viikonloppuna löysin Sen.

Tuon viikonlopun jälkeen on ollut pelkkää ylämäkeä. Ylämäestä huolimatta (viimeisen 20 pelipäivän aikana on vain kaksi miinusmerkkistä päivää) en ole lähtenyt ahnehtimaan liian isoihin peleihin. Egoni kesti pelata nappipeliä, kunnes olin valmis. Kestän pelata nykyistä tasoa, kunnes pieksen nykyisen tason riittävän selkeästi.

Aina ennen yhden tason hyppäystä ylöspäin olen pitänyt huolen, että paukutan tasaisesti voittoa riittävän pitkään, että sattuma saadaan eliminoitua. Aina on oltava taskussa voittorahaa vähintään 20 kertaa pöydän maksimisisäänosto, tai muuten en mene pöytään. Huonoa onnea on pokerissa vain lyhyellä aikavälillä. Koska iso määrä jakoja tasaa sattuman, ei voi mennä nollille, ellei pelaa pitkään väärin.

Jos on riittävän aasi pelatakseen liian isoa peliä taitoihinsa ja pelikassaansa nähden, häviää aivan kuolemanvarmasti ajan myötä. Jos on riittävän fiksu ja nöyrä pelatakseen riittävän pientä peliä ja pystyy edes jollain tasolla voittamaan järjestään vastustajansa, voittaa pitkällä aikavälillä kuolemanvarmasti.

Kaikesta tästä kun pitää kirjaa, hoitaa homman järkevästi, opiskelee riittävästi, ei luule itsestään liikoja eikä tavoittele pikavoittoja, tästä ei viihde parane. Jos taas kiskoo lonkalta, pelaa vaikka häviää enemmän kuin on valmis viihteestä maksamaan ja luulee itsestään liikoja, on aika lopettaa.

Nyt Rahapelifoorumi on päättänyt, että heidän mielestään olisi ihan aiheellista laittaa nettipokerille rajoituksia, koska se on Sunnuntaisuomalaisessa olleen lausunnon mukaan “peliautomaattien jälkeen nettipokeri on toiseksi pahin peliriippuvuuden aiheuttaja. Tämä käy ilmi rahapeliongelmaisten auttavaan puhelimeen Peluuriin tulleista yhteydenotoista.” Peliautomaatit ovat pahin riippuvuuden aiheuttaja. Niihin ei ole ehdotettu minkäänlaisia rajoituksia.

Penn & Teller: Bullshit!

Yllättävää, että Penn & Tellerin loistava Bullshit!-show on ostettu niinkin pienelle kanavalle kuin Nelosen sisarkanavalle Jimille. Siitä huolimatta se on huikeaa tavaraa.

Miten voi olla rakastamatta show’ta, joka on asiaohjelma, joka on avoimesti ja peittelemättömästi puolueellinen ja asenteellinen – mutta silti rehellinen ja humoristinen?

”We’re fair and we never take people out of context. We’re biased as all fuck. But, we try to be honest”, toteaa Penn.

Penn & Teller on asiaohjelmien punk rock ja skeptikkojen Mythbusters ilman kokeita. Jokaisessa jaksossa valitaan mahdollisimman kiistanalainen ja väärinymmärretty teema, jota ruoditaan säälimättömästi, annetaan asiantuntijoiden ja ”asiantuntijoiden” tehdä itsestään aaseja. Useimmiten asetutaan vähemmän suositun mielipiteen puolelle.

Toisinaan ollaan tiukasti väärässäkin. Passiivisesta tupakoinnista kertova jakso on pielessä. Jälkikäteen herrat myönsivät, että painoivat metsään ja urakalla. No, munakasta ei voi tehdä rikkomatta keittiötä, kuten sanonta sanoo.

Oli Penn & Tellerin kanssa samaa tai eri mieltä, tämä on parasta. Hankala uskoa, että jokaisen jutun kanssa olisi samaa mieltä. Meikäläisen kohdalla esimerkiksi kaikkien huumeiden täydellinen laillistaminen lyö aikamoisen allergiareaktion päälle. Silti, vaikka ohjelman päähenkilö ei ole ikinä edes maistanut alkoholia saati muita päihteitä.

Mikä muu asiaohjelma olisi kiroilun ja geenimanipuloidun ruuan puolestapuhuja ja vastustaisi partiolaisia, miesten ympärileikkausta, hiusmuotiin liiallisen huomion kiinnittämistä ja Atkinsin dieettiä?

Joskus loistava.infosta saattaa löytää samanlaisia mustavalkoisia sävyjä kuin Bullshit!istä – toivottavasti.

Missä muussa puheohjelmassa toinen juontajista on pelkästään turpa kiinni ja kommunikoi ainoastaan eleillä?

Hallittu ristiriita on loistavaa.

Luonnollisuus

Tänään töissä join aivan erinomaista luomuteetä. Siinä oli kaikki erinomaista ja sitten se pirulainen oli vielä luonnonmukaisesti kasvatettu ja sitä sai luontaistuotekaupoista.

Muistin tästä taas, kuinka vihaankaan sitä, että asiat jaotellaan luonnollinen = hyvä / ei luonnosta = paha -akselille. Jos luonnoton on pahaa, eikö karkin pitäisi sitten olla tosi pahaa? Jos luonnollinen on hyvä juttu, eivätkö luonnontuotteet, kuten tupakka, kärpässienet ja heroiini, ole terveellisiä ja mahtavia asioita? Eikös uraanikin louhita luonnosta?

Miksi lääkkeenkaltaiseksi tarkoitettujen luonnollisten tuotteiden ”tehoa ei ole todistettu lääkkeelle vaadittavalla tavalla”, kuten vaadittava vakiodisclaimeri sanoo? Jos minulla olisi tehoavaa ainetta myynnissä, haluaisin todistaa sen tehon – ja kauppa kävisi. Jos taas olisi tehotonta käärmeöljyä myynnissä, en missään tapauksessa laittaisi sitä testeihin.

Hyvä on hyvää, oli se luonnosta tai ei. Titaani voittaa bambun 100-0.

Conan O’Brienin lähetykset

Conan O’Brienin lähetykset ovat kyllä perseestä. Sisältö on ihan ok, mutta mikä crackia polttavien apinoiden idea on lähettää ne sellaisessa muodossa, että ne eivät näy oikealla tavalla millään televisiolla?

Conan televisiossa

Conan on kuvattu laajakuvalähetyksenä. Oi miksi, oi miksi, on tehty sellainen kommervenkki, että se silti lähetetään kapeakuvaisena 4:3-lähetyksenä? Silloin laajakuvatelevisiolla jää sururaidat vasemmalle, oikealle, ylös, ja alas. Perinteisellä kapeakuvaisella 4:3-televisiolla jää sururaidat ylös ja alas.

Hätähän ei ole tämän näköinen, voihan laajakuvatelkkarilla käyttää zoomia. NO EI VOI! Kuten kuvasta yllä näkyy, koska tekstit on poltettu kuvaan silleesti, että ne ovat puoliksi mustan surureunan päällä, zoomi peittäisi puolet teksteistä. Eli laajakuvatelkkarilla ainoa mahdollisuus on katsoa surureunat joka reunalla. Saahan niitä 14:9:ksi kuvan zoomaamalla pienennettyä, mutta hei haloo – ei tässä ole mitään järkeä. Miksi ihmeessä tämä on tehty näin?

Miksei sitä lähetetä oikealla kuvasuhteella? Tai vaikka ei lähetettäisi, miksei niitä tekstejä voisi pikkuisen nostaa, että halukkaat voisivat zoomata? Miksi ihmeessä pitää lähettää sellaisella tavalla, että kuva ei näy oikein minkään muotoisella televisiolla?

Onneksi ei ole tärkeitä asioita vaahdottavana ja ongelmat ovat pieniä, mutta silti on käsittämätöntä piittaamattomuutta.

Edit jälkeenpäin: Enemmän asiaan tuohtunut Timo otti yhteyttä SubTV:n tyyppeihin ja kysyi, mikä niitä riivaa. Conan tulee kuulemma Lontoosta satelliitin kautta ja kuvasuhteelle ei tehdä mitään, vaan Lontoon jäbät eivät pysty lähettämään tässä hiljattain markkinoille tulleessa ns. ”laajakuvalähetysmuodossa” sitä, vaan lähettävät sen näppärästi 4:3:na. Tarina ei vielä kerro, miksei sitten tekstejä voi nostaa, vai onko siihenkin tekninen rajoitus tekstitysvipstaakissa.