Loistava

Viime kaudella oli aivan mahtavaa, kun South Parkin jaksot tulivat tuoreeltaan southparkstudios.comiin striimattavaksi. Nyt täytyy kaivaa ne muualta jonkun yksinoikeusdiilin takia. Höh.

Olin eilen hörppäämässä kaksi olutta Porkkanamafian Juttutupa-tempauksessa. Koko häpnaadissa oli hauska positiivinen ja ketään osoittelematon viba.

Hesari tarttui juttuun ja uutisoi näyttävästi. Meikäläisenkin voi löytää Hesarin kuvasta.

Kaikki hyvin, siis? Joidenkin mielestä ei. Hesarin keskustelussa paistaa läpi häkellyttävän läpitunkeva halveksiminen “En tommoisen seuran kanssa samaan ravintolaan” ja “jotkut niistä polttavat tupakkaakin, joten koko homma on ihan turhaa” -tyylillä.

Sen jälkeen käydään keskustelua siitä, ovatko energiansäästölamput oikeasti hyviä ja kuinka kasvissyönti johtaa geenimanipuloituun soijaan, joka minulle tuntemattomalla tavalla kuulemma tappaa maan ja tässä Porkkanaposse alkoholisoituu ja rikkoo ihmissuhteensa ja mitä ikinä.

Mistä ihmeestä lähtien omien kulutuspäätösten miettiminen edes niukasti on ollut jotenkin radikaalia risupartaituvegaanirastahippikamaa? En ole ajatellut luopua autostani ja lentelen vastakin lomamatkoille, mutta jos normaalin jantterin ulottuvilla on mahdollisuus vaikuttaa johonkin omalla kulutuspäätöksellään, miten ihmeessä se joillakin muuttuu näin voimakkaasti negatiivisia tunteita aiheuttavaksi?

Pyyhkäisin pienen videopätkän Pommista ja Gommista:

Koska minulle tuntemattomasta syystä pääministerimme on ristiretkellä kaupunkiasumista vastaan, hän on päättänyt popularisoida huikeinta pitkään aikaan kuulemaani orwellilaista sanaa.

Helsingin Sanomien artikkelissa Vanhanen on ilmoittanut haluavansa rakentaa Helsingin seudusta puutarhametropolin.

Metrointoilun sijaan vastaus Suomen ilmasto-ongelmiin löytyy Vanhasen mielestä hänen “hajakeskitetystä” mallistaan: ihmiset asuvat pienissä puutarhataajamissa, joissa työpaikat ja palvelut ovat lähellä kotia.

“Hajakeskitetystä”?

Hajakeskitys tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ihmiset asuvat jokseenkin niin tasan hajallaan kuin vain suinkin on inhimillisesti mahdollista. Sitten sen jälkeen tapahtuu jotain maagista, ja työpaikat muuttavat lähelle näiden ihmisten koteja.

Voisiko joku kertoa minulle, miten yhtäkkiä niitä työpaikkoja syntyy lähelle kotia? Esimerkiksi Nurmijärven (jota tässä yhteydessä artikkelin mukaan käytetään esimerkkitapauksena) työpaikkaomavaraisuus on 59 prosenttia. (Lähde: Nurmijärven kunnan Tietoa taloudesta -sivut.)

Tämä ei tarkoita sitä, että 59 prosenttia nurmijärveläisistä työntekijöistä käy töissä Nurmijärvellä, vaan 59 prosenttia miinus ne, jotka tulevat toisesta kunnasta Nurmijärvelle töihin.

Vanhanen käsittelee samaa asiaa “nettipäiväkirjassaan”:

Uudenmaan ongelma kestävän kehityksen näkökulmasta on liian suureksi paisunut pääkaupunkiseutu. Se on olemassa eikä sille enää voi mitään.

Matti näyttää valinneen selkeästi puolensa. Jostain syystä se tuntuu olevan perin valitettavaa, että Suomessa on yksi metropolialue, jolla on oikeasti vetovoimaisuutta jopa kansainvälisessä mittakaavassa.

Matti laukaisee samaisessa nettipäiväkirjakirjoituksessaan:

“Minusta optimi ratkaisu kaupunkiseuduille ja niitä ympäröivälle maaseudulle on ns. hajakeskittävä malli, jossa myös työpaikkoja onnistutaan sijoittamaan kyliin ja Klaukkalan, Nummelan ja Lohjan ja Hämeenlinnan kaltaisiin keskuksiin.”

Kertokaa nyt joku, miten näitä työpaikkoja “sijoitetaan” muulla kuin julkisella puolella?

Matti hei, hajakeskitys on oksymoroni. Niin kauan, kun yksityisen sektorin työpaikat syntyvät markkinavetoisesti (ts. emme elä suunnitelmataloudessa), työpaikkoja ei ihan tuosta noin vain “sijoiteta”.

Matti, minä tykkään asua kaupungissa. En ole ihan yksin tykkäämiseni kanssa.

Samasta aiheesta ovat vaahdonneet mm. Kulutusjuhla, Pala Maailmaani, Skitso-Janne, Kimppakiva, Rozeblog ja Osmo Soininvaara. Piakkoin myös aika moni muu helsinkiläinen vaahtoaa.

Päivitys: linkkejä lisätty listaan.

Tänään töissä vaahtosin siitä, kuinka loistavia launcherit ovat ja kuinka koneen käyttö ilman niitä tuntuu hirveän vaivalloiselta. Kävi ilmi, että kuulun yllättävän pieneen vähemmistöön. Ketään muuta lähiympäristössä ei ollut lämmittänyt ajatus siitä, että kirjoittamalla [ctrl-space]+ex[enter] saa Excelin auki, eikä tarvitse arpoa sitä mistään program menuista tai Applications menusta. Tai se, ettei tarvitse arpoa mitään shortcuteja desktopille tai quicklaunch bariin.

Johan on. Luulin, että Launchyä (Windows, Linux) ja Quicksilveriä (OS X) olisi hehkutettu riittämiin muuallakin kuin Lifehackerissa.

Screencast Quicksilveristä (OS X) - Safari käyntiin, iTunes käyntiin, pausetetaan iTunesin musa ja avataan “Pictures”-kansio Finderissä.

Screencast Launchystä (Windows, Linux): pokeristatsiohjelmat päälle ja Google Chrome auki!

Jotkut käyttävät OS X:ssä Spotlightiä Command-space-näppisshortcutin takana olevana launcherina, mikä sekin on näppärää, jos on jostain syystä Quicksilverittömällä koneella.

Quicksilverissä ja Launchyssä on toki featureita kuin Mustanaamioita Urjalassa, mutta lähes kaikki noiden käyttö on ainakin minulla jonkin dokkarin, ohjelman tai kansion launchaamista. Voimakäyttö on erikseen. Peruslaunchailu on pientä arkipäivän luksusta.

Olisi mielenkiintoista kuulla joltakin, joka ei ole ennen moisiin launchereihin tutustunut, millainen on ensikokemus näiden kanssa. Olen ehtinyt itse jo unohtaa, millaista oli ilman näitä.

Tuhat sanaa kertoo, että Vuodatus.net-blogipalvelun isä Tuomas Rinta ottaa loparit päivätöistään ja käy kehittämään Vuodatus.netiä kokopäiväisesti.

Loistavaa, yrittäjyyttä kerrakseen!

Vuodatus.net tekee tällä hetkellä massinsa Google-mainonnasta, mutta se yksinään ei riitä elättämään Tuomasta. Tuomas antaa ymmärtää, että vielä ei olisi tiedossa, mikä bisnesmalli tulisi olemaan. Vähän veikkaan, että tuo on liioiteltua, tuskinpa mies olisi ihan tyhjän päälle heittäytynyt.

Silti, käsittääkseni Loistava.infoa lukee useampikin bisnestyyppi, joten pannaanpa talkoot pystyyn. Keksitään vuodatus.netille bisnesmalli!

Pannaan pari ideaa pohjalle:

• Ensimmäisenä homma monikieliseksi ja maailma haltuun muutamalla isommalla markkinalla. Sitten…
• Premium-accountit: Lisäfeatureita maksusta - lisää tilaa kuville, videoille, siirto myös oman domainin alle…
• Reipas massa kasaan & koko massan myynti jollekin mediatalolle, joka pystyy muuttamaan liikenteen tehokkaammin euroiksi (keskitetty mainosmyynti yms.) Odotusaikana syödään nuudelia AdSense-tuotoilla.
• Valmiiksi lokalisoitu, hostattu ja asiallisella 9-17 -asiakaspalvelulla varustettu multiuser-blogi niille harvoille bloggaajille, jotka ovat valmiita maksamaan kovaa rahaa aspasta/teknisestä tuesta
• mumble mumble yhteisö sup sup API sup WEB 2.0 mumble …JA SITTEN INTEGROIDAAN SE FACEBOOKIIN! -> PROFIT!

Mitä muuta olisi tarjolla?

Olimme taannoin reissussa. Reissulta jäi mieleen yhtä jos toista, mutta suurimpana yllätyksenä hotellihuoneiden kummallisuuksista oli höyrysuihku.

Kun kävin ensimmäistä kertaa höyrysuhkussa, päätin siltä seisomalta, että seuraavaan kämppään pitää saada höyrysuihku, jos sen vain suinkin mitenkään saa upotettua sinne. Höyrysuihku ajaa komeasti saunan ja suihkun virkaa, eikä vie kaupunkiasujalta kallisarvoisia neliöitä.

Suihku on valmis ajoon muutamassa minuutissa. Kun tulee suihkusta ulos, on jopa saunaakin puhdistuneempi olo.

Olen vähän yllättynyt - kun nämä ovat näin mainioita vempaimia, miksei niistä meuhkata enemmän, ja miten olen voinut vältellä näitä yli 30 vuotta?

Miksei Suomessa ole kunnollista poliittista satiiria televisiossa?

…tai edes jotain joka arki-ilta tulevaa talkshow’ta?

Threadlessin ale alkoi eilen. Panin taas 50 taalaa haisemaan T-paitoihin. Threadlessin tyypit ovat vain niin hyviä. Ei riittänyt, että kaapissa on n. 100 taalan edestä Threadlessin paitoja jo ennestään.

Luulisi, että on kovinkin originellia pitää mail-order-only-T-paitoja. Kuvitelmat omasta originelliudesta katoavat siinä vaiheessa, kun tajuaa soittavansa bändissä, jossa kolme viidestä on shopannut yli viisi Threadless-paitaa ja kaksi viidestä tilaa ristiin toistensa referrer-koodeilla paidat, että saisi Threadlessin street team -pisteitä.

Yhtä kaikki, on niillä vaan mainioita dissaineja.

Perjantaina kävin työkavereiden kanssa yhdellä oluella Kaislassa ja muistin, kuinka loistava baaripeli kiinanpokeri on.

Kinkkipokeri on ainoa tuntemani pokerin versio, jonka pelaaminen on mielekästä, vaikkei olisi minkäänlaista panosta ja pelattaisiin vain pisteistä. Mitään muuta ei tarvita kuin korttipakka ja kahdesta neljään pelaajaa, jotka voivat tulla ja mennä miten lystäävät.

Onnella on iso osa, joten peliä on mielekästä pelata, vaikka tasoerot olisivat isot.

Säännöt ovat riittävän simppeleitä selitettäväksi tuopin ääressä. Jokaiselle jaetaan 13 korttia, joista pitää tehdä kolme pokerikättä. Kaksi viiden kortin kättä ja yksi kolmen kortin käsi. Kolmen kortin käden pitää olla heikoin käsi, keskimmäisen käden seuraavaksi heikoin ja viimeinen käsi on vahvin.

Kun kortit on järjestetty, jokainen skabaa jokaista vastaan yksittäisellä käsillä, eli heikoin käsi heikointa vastaan ja vahvin vahvinta. Voittaja saa pisteen. Pisteille voidaan sopia joku rahallinen arvo, tai ne voivat olla vain pisteitä. Siinä se, ei muuta kuin pelaamaan.

Raevaaran sivuilla on treenaamiseen sopiva softa, jos haluaa kehittyä pelissä.

Jäi kerran vaivaamaan, mistä ihmeestä on tullut sanonta “tulee vettä kuin Esterin perseestä”.

Google ei antanut mitään kovin järkeviä selityksiä sanonnan synnylle. Etenkään ei löytynyt sateenjumalia, jotka olisivat olleet Ester tai Esteri-nimisiä. Pikahaastattelin tuttua teologia, joka kertoi, ettei ainakaan luterilaisten käytössä olevasta Raamatusta löydy Ester- tai Esteri-nimisiltä naisilta minkäänlaista yhteyttä veteen.

Eräänä päivänä matkalla taloyhtiön saunaan huomasin pesutuvan avonaisesta ovesta Esteri-merkkisen pesukoneen pyörimässä ja vuodattamassa vesiään takaosastaan avoimeen lattiakaivoon.

Heureka!

Kieltämättä, koneen takaosasta tuli paljon vettä. Voisi jopa sanoa, että vettä tuli kuin Esterin perseestä.

Tämä on paras selitys, minkä olen saanut tuolle sanonnalle. Jos jollain on parempi selitys, haluan kuulla sen. Nyt.

Erinomaisissa Koss Portapro -kuulokkeissa on poikkeuksellinen takuu. Valmistajan sanoin:

Koss Stereophones No-Questions-Asked Lifetime Warranty. The only warranty of its kind in the industry.

Nyt, kun omat Portaproni ovat hieman oireilleet, ajattelin, että on aika lähettää ne takuuhuoltoon. Hain Kossin sivuilta tiedot ja lähetin meiliä molemmille maahantuojille.

Ensi töikseen molemmat maahantuojat alkoivat kysyä kysymyksiä. Toinen kysyi, mikä niitä riivaa ja mistä ostin. Toinen kysyi vain, mistä ostin.

Toinen vastasi (ensin neuvottuaan, ettei niissä välttämättä ole vikaa):

“CDON.comin myymät eivät ole meidän maahantuomia. Haluamme taata omien jälleenmyyjiemme asiakkaille joustavan takuu/huoltopalvelun, joka on samalla merkittävä etu ostajalle.”

Toinen vastasi:

Ok,

Laita kuulokkeet tänne meille ostokuitin kanssa
Omat yhteystiedot mukaan niin laitetaan sulle uudet tulemaan.

Aika paljon kyselevät no-questions-asked-takuuksi.

Inspiroiduin Jaikussa olleesta auto Saksasta -ketjusta niin, että panin taannoisen autonhakumatkani tarinan takaisin näkyville. Auto on sittemmin jo myyty, mutta hakureissusta jäi hyvät fiilikset.

Auto Saksasta.

Törmäsin Sean Traviksen senaattivaalikampanjaan taannoin Diggin kautta. Hänellä vaikutti olevan kunnianhimoinen tavoite saada netistä 3000 lahjoittajaa kampanjalleen, vaikka oli aiemmin aivan tuntematon.

Miten hankkia rahoittajia? Olisiko mitään, jos tekisi hassun sarjakuvan, joka kertoisi, mitä ehdokkaalla on oikeasti sanottavana?

Näemmä olisi. Sitten viime näkemän, rahoitus oli saatu kasaan.

Koskettavaa. Tämä on se Internet, jonka minä tunnen.

via Hirvinen

Kuinka moni yli 70-vuotias on näin kovassa iskussa juuri ennen kuolemaansa?

George Carlin määrää.

George Carlin on Death.

Batman on noin metri kahdeksankymmentä pitkä. Leffa on karkeasti kaksi tuntia kaksikymmentä minuuttia. Batmobiili menee suunnilleen kahta ja puoltasataa.

Elokuva kertoo vissiin supersankareiden luonteesta ja ottaa kai kantaa terrori-iskuihinkin, vai oisko sittenkin PATRIOT Actiin.

Heath Ledgerin osa on jokseenkin leffan paras osa, muttei kyllä pysty tarkasti sanomaan.

Tälle voisi antaa sellaiset neljä, neljä-puoli tähteä. Tai ehkä viisi.

Arvio on kunnianosoitus Lehdelle.